2 Corinthians 1

1 Paul, an apostle of Christ Jesus by the will of God, and Timothy our brother, To the church of God in Corinth, together with all the saints throughout Achaia:

1 Lähettäjät: Paavali, jonka Jumala on valinnut Jeesuksen Kristuksen lähettilääksi, sekä rakas veljemme Timoteus. Vastaanottajat: kaikki Korintin ja koko Kreikan kristityt.

2 Grace and peace to you from God our Father and the Lord Jesus Christ.

2 Toivotamme teille Jumalan, meidän Isämme, ja Jeesuksen Kristuksen runsasta siunausta ja rauhaa.

3 Blessed be the God and Father of our Lord Jesus Christ, the Father of compassion and the God of all comfort,

3–4 Kuinka hyvä Jumala onkaan! Hän on Herramme Jeesuksen Kristuksen Isä, kaiken hyvyyden alku, ja hän lohduttaa ja vahvistaa meitä aina koetuksissamme ja vaikeuksissamme. Tarkoitus on, että me puolestamme voisimme samalla tavoin auttaa muita ahdistuneita ja tukea tarvitsevia.

4 who comforts us in all our troubles, so that we can comfort those in any trouble with the comfort we ourselves have received from God.

5 For just as the sufferings of Christ overflow to us, so also through Christ our comfort overflows.

5 Voitte olla varmoja, että mitä enemmän joudumme kärsimään Kristuksen vuoksi, sitä enemmän hän auttaa ja rohkaisee meitä.

6 If we are afflicted, it is for your comfort and salvation; if we are comforted, it is for your comfort, which accomplishes in you patient endurance of the same sufferings we experience.

6–7 Olemme kokeneet suuria vaikeuksia tuodessamme teille lohdutusta Jumalalta ja tietoa pelastuksesta. Mutta Jumala on antanut meille uutta rohkeutta ja voimaa, mikä on avuksi teillekin. Kun näette, miten hän auttaa meitä, ymmärrätte myös, että hän lohduttaa teitäkin, kun joudutte näihin samoihin kärsimyksiin. Hän auttaa teitä kestämään ne.

7 And our hope for you is sure, because we know that just as you share in our sufferings, so also you will share in our comfort.

8 We do not want you to be unaware, brothers, of the hardships we encountered in the province of Asia. We were under a burden far beyond our ability to endure, so that we despaired even of life.

8 Teidän on varmasti hyvä tietää, että meillä oli Vähässä-Aasiassa suuria vaikeuksia. Tilanne oli aivan mahdoton: emme edes uskoneet selviävämme hengissä.

9 Indeed, we felt we were under the sentence of death, in order that we would not trust in ourselves, but in God, who raises the dead.

9 Meistä tuntui, että olimme kuolemaan tuomittuja, ja huomasimme, miten voimattomia olemme itseämme auttamaan. Se oli vain hyvä, sillä meidän oli luotettava kokonaan Jumalaan. Hän, joka herättää kuolleetkin, oli ainoa, joka voi pelastaa meidät.

10 He has delivered us from such a deadly peril, and He will deliver us. In Him we have placed our hope that He will yet again deliver us,

10 Hän auttoi meitä silloin ja auttaa yhä uudestaan.

11 as you help us by your prayers. Then many will give thanks on our behalf for the favor shown us in answer to their prayers.

11 Mutta tekin voitte olla meille avuksi rukoilemalla puolestamme. Kun näette Jumalan vastaavan rukouksiinne ja antavan meille mitä tarvitsemme, niin saatte paljon aihetta kiittää häntä.

12 For this is our boast: Our conscience testifies that we have conducted ourselves in the world, and especially in relation to you, in the holiness and sincerity that are from God—not in worldly wisdom, but in the grace of God.

12 Voimme rehellisesti sanoa, että olemme koko ajan toimineet vilpittömästi. Omatuntomme on puhdas. Olemme kaikessa luottaneet vain Herraan ja hänen apuunsa emmekä omiin kykyihimme. Ennen muuta tämä koskee suhdettamme teihin.

13 For we do not write you anything that is beyond your ability to read and understand. And I hope that you will understand us completely,

13–14 Olen kirjoittanut teille suoraan ja rehellisesti ilman mitään taka-ajatuksia. Vaikka ette tunnekaan minua kovin hyvin (toivon, että aikaa myöten opitte tuntemaan), haluaisin teidän hyväksyvän minut ja olevan ylpeitä minusta – niin kuin jo alatte ollakin. Minäkin olen ylpeä teistä sinä päivänä, jona Jeesus palaa.

14 as you have already understood us in part, that you may boast of us just as we will boast of you in the day of our Lord Jesus.

15 Confident of this, I planned to visit you first, so that you might receive a double blessing.

15–16 Olin varma, että ymmärrätte minua ja luotatte minuun, ja siksi aioin tulla katsomaan teitä sekä Makedoniaan mennessäni että sieltä palatessani. Olisitte saaneet kaksinkertaisen ilonaiheen ja voineet varustaa minut Juudean-matkalle.

16 I wanted to visit you on my way to Macedonia, and to return to you from Macedonia, and then to have you help me on my way to Judea.

17 When I planned this, did I do it carelessly? Or do I make my plans by human standards, so as to say “Yes, yes” and also “No, no”?

17 Ehkä kysytte, miksi muutin suunnitelmiani. Enkö ollutkaan varma päätöksestäni? Vai olenko niin epäluotettava, että sanon »kyllä» vaikka tarkoitan »ei»?

18 But as surely as God is faithful, our message to you is not “Yes” and “No.”

18 Varmasti en! Jumala voi todistaa, että kun sanon »kyllä», myös tarkoitan sitä.

19 For the Son of God, Jesus Christ, who was proclaimed among you by me and Silvanus and Timothy, was not “Yes” and “No,” but in Him it has always been “Yes.”

19 Timoteus, Silas ja minä olemme kertoneet teille Jeesuksesta, Jumalan Pojasta. Hän ei koskaan sano »kyllä» tarkoittaessaan »ei», vaan tekee tarkasti sanojensa mukaan.

20 For all the promises of God are “Yes” in Christ. And so through Him, our “Amen” is spoken to the glory of God.

20 Hän täyttää kaikki Jumalan lupaukset, oli niitä miten paljon tahansa. Olemmekin kertoneet kaikille, miten luotettava hän on, että ihmiset kunnioittaisivat Jumalaa.

21 Now it is God who establishes both us and you in Christ. He anointed us,

21 Juuri Jumala on tehnyt teistä ja meistä kristittyjä ja lähettänyt meidät apostoleina kertomaan kaikille hyvää uutista.

22 placed His seal on us, and put His Spirit in our hearts as a pledge of what is to come.

22 Hän on painanut meihin omistajanmerkkinsä ja antanut sydämiimme Pyhän Hengen vakuudeksi siitä, että olemme hänen – kuin ennakkona kaikesta, mitä kerran saamme.

23 I call God as my witness that it was in order to spare you that I did not return to Corinth.

23 Jumala voi todistaa, että puhun totta: en tullut tapaamaan teitä, koska en halunnut tehdä teitä murheellisiksi moitteillani.

24 Not that we lord it over your faith, but we are fellow workers with you for your joy, because it is by faith that you stand firm.

24 Vaikka en paljoa voikaan vahvistaa uskoanne, koska se on jo vahva, haluaisin tullessani tehdä teidät iloisiksi enkä surullisiksi.