2 Corinthians 7

1 Therefore, beloved, since we have these promises, let us cleanse ourselves from everything that defiles body and spirit, perfecting holiness in the fear of God.

1 Ystävät, näin paljon meille on luvattu! Siksi on ruumiimme ja henkemme tultava puhtaaksi ja siksi meidän on elettävä Jumalaa kunnioittaen ja annettava itsemme kokonaan hänelle.

2 Make room for us in your hearts. We have wronged no one, we have corrupted no one, we have exploited no one.

2 Älkää sulkeko meiltä sydäntänne, sillä eihän kukaan teistä ole kärsinyt vääryyttä meidän taholtamme. Ketään ei ole johdettu harhaan. Emme ole pettäneet ketään emmekä tavoitelleet hyötyä kenenkään kustannuksella.

3 I do not say this to condemn you. I have said before that you so occupy our hearts that we live and die together with you.

3 En tahdo tällä moittia teitä, sillä kuten tiedätte, olette aina sydämessäni ja elän ja kuolen kanssanne.

4 Great is my confidence in you; great is my pride in you; I am filled with encouragement; in all our troubles my joy overflows.

4 Luotan teihin täysin ja olen teistä ylpeä. Rohkaistun ajatellessani teitä ja saan tuntea iloa kärsimysten keskellä.

5 For when we arrived in Macedonia, our bodies had no rest, but we were pressed from every direction—conflicts on the outside, fears within.

5 Kun tulimme Makedoniaan, meillä ei ollut hetkenkään lepoa. Oli sekä ulkonaisia että sisäisiä vaikeuksia: taisteluja ja pelkoa.

6 But God, who comforts the downcast, comforted us by the arrival of Titus,

6 Jumala, joka rohkaisee masentuneita, virkisti meitä sitten lähettämällä Tiituksen luoksemme.

7 and not only by his arrival, but also by the comfort he had received from you. He told us about your longing, your mourning, and your zeal for me, so that I rejoiced all the more.

7 Iloa ei tuottanut vain hänen tulonsa, vaan myös uutiset hänen käynnistään teidän luonanne. Hän kertoi, miten kovasti odotitte tuloani ja miten pahoillanne olitte välillemme tulleesta säröstä. Olin rakkaudestanne äärettömän iloinen!

8 Even if I caused you sorrow by my letter, I do not regret it. Although I did regret it—for I see that my letter caused you sorrow, but only for a short time—

8 Enää en ole pahoillani, että lähetin teille sen kirjeen, vaikka jonkin aikaa kaduinkin sitä. Se teki teidät varmasti hyvin onnettomiksi, mutta vain hetkeksi.

9 yet now I rejoice, not because you were made sorrowful, but because your sorrow led you to repentance. For you felt the sorrow that God had intended, and so were not harmed in any way by us.

9 Nyt olen iloinen, että lähetin sen, koska tuska sai teidät kääntymään Jumalan puoleen. Se oli tarpeellista murhetta, sellaista, jota Jumala haluaakin lapsillaan olevan. Minun ei enää tarvitse olla ankara, kun tulen sinne.

10 Godly sorrow brings repentance that leads to salvation without regret, but worldly sorrow brings death.

10 Näin Jumala käyttää joskus murhetta hyväkseen, kun hän haluaa auttaa meitä kääntymään synnistä ja etsimään ikuista elämää. Meidän ei pitäisi koskaan valittaa, kun hän toimii näin. Ihminen, joka ei usko Kristukseen, joutuu myös elämässään suremaan, mutta se ei ole oikean katumuksen aiheuttamaa eikä päästä häntä ikuisesta kuolemasta.

11 Consider what this godly sorrow has produced in you: what earnestness, what eagerness to clear yourselves, what indignation, what alarm, what longing, what zeal, what vindication! In every way you have proved yourselves to be innocent in this matter.

11 Huomaatteko, miten paljon hyvää tuo Jumalalta tullut murhe sai aikaan? Ette enää suhtautuneet tilanteeseen vähätellen, vaan pyritte pääsemään eroon synnistä, josta teille kirjoitin. Pelästyitte tapahtunutta ja toivoitte, että tulisin auttamaan teitä. Kävitte ongelmaan käsiksi ja selvititte sen. Olette tehneet voitavanne.

12 So even though I wrote to you, it was not on account of the one who did wrong or the one who was harmed, but rather that your earnestness on our behalf would be made clear to you in the sight of God.

12 Kirjoitin teille sillä tavoin ennen muuta siksi, että teillä olisi tilaisuus osoittaa, kuinka paljon kuitenkin meistä välitätte. En kirjeessäni halunnut niinkään puuttua vääryyttä kärsineen ja vääryyttä tehneen väliseen asiaan.

13 On account of this, we are encouraged. In addition to our own encouragement, we were even more delighted by the joy of Titus. For his spirit has been refreshed by all of you.

13 Rakkautenne rohkaisi meitä, mutta sen lisäksi tulimme hyvin onnellisiksi nähdessämme, että Tiitus oli niin iloinen ja virkistynyt siellä käynnistään.

14 Indeed, I was not embarrassed by anything I had boasted to him about you. But just as everything we said to you was true, so our boasting to Titus has proved to be true as well.

14 Ennen kuin hän lähti matkaan kerroin hänelle, miten ylpeä olen teistä, eikä hänen tarvinnut pettyä teihin. Olen aina puhunut teille totta, enkä myöskään teitä Tiitukselle väärin kehunut.

15 And his affection for you is even greater when he remembers that you were all obedient as you welcomed him with fear and trembling.

15 Hän on syvästi kiintynyt teihin; hän muistaa, miten vakavina kuuntelitte häntä ja miten vilpittömästi häneen suhtauduitte.

16 I rejoice that I can have complete confidence in you.

16 Olen todella iloinen, kun tiedän, että välimme ovat jälleen kunnossa ja voin täysin luottaa teihin.