John 20

1 Early on the first day of the week, while it was still dark, Mary Magdalene went to the tomb and saw that the stone had been removed from the entrance.

1 Sunnuntaiaamuna niin varhain, että vielä oli pimeää, Maria Magdaleena tuli hautakammion luo ja huomasi, että sen suulla ollut kivi oli vieritetty syrjään.

2 So she came running to Simon Peter and the other disciple, the one whom Jesus loved. “They have taken the Lord out of the tomb,” she said, “and we do not know where they have put Him!”

2 Hän meni kiireesti Pietarin ja tämän ystävän, Jeesuksen läheisimmän oppilaan, luo. »Herran ruumis on viety pois haudasta – en tiedä, mihin!» Maria ilmoitti.

3 Then Peter and the other disciple set out for the tomb.

3 Molemmat miehet ryntäsivät haudalle.

4 The two were running together, but the other disciple outran Peter and reached the tomb first.

4 Juostessa Pietari jäi jälkeen, ja hänen ystävänsä pääsi ensin perille,

5 He bent down and looked in at the linen cloths lying there, but he did not go in.

5 kumartui katsomaan sisään hautaan ja näki käärinliinat. Hän ei kuitenkaan mennyt sisälle.

6 Simon Peter arrived just after him. He entered the tomb and saw the linen cloths lying there.

6 Silloin Pietarikin tuli siihen, ja hän astui sisälle hautakammioon. Hänkin näki käärinliinat

7 The cloth that had been around Jesus’ head was rolled up, lying separate from the linen cloths.

7 ja sivummalla, kokoon käärittynä, Jeesuksen päätä peittäneen kankaan.

8 Then the other disciple, who had reached the tomb first, also went in. And he saw and believed.

8 Silloin toinenkin oppilas meni sisään hautakammioon, näki tyhjät käärinliinat – ja uskoi, että Jeesus oli noussut kuolleista!

9 For they still did not understand from the Scripture that Jesus had to rise from the dead.

9 Siihen hetkeen asti he eivät olleet ymmärtäneet Raamatun ilmoittaneen, että Jeesus nousisi kuolleista.

10 Then the disciples returned to their homes.

10 Oppilaat palasivat haudalta kotiinsa.

11 But Mary stood outside the tomb weeping. And as she wept, she bent down to look into the tomb,

11 Sillä aikaa Maria oli tullut takaisin haudalle. Hän seisoi sen ulkopuolella ja itki. Lopulta hän kumartui katsomaan sisälle hautakammioon

12 and she saw two angels in white sitting where the body of Jesus had lain, one at the head and the other at the feet.

12 ja näki kahden valkopukuisen enkelin istuvan – toisen pääpuolessa ja toisen jalkapuolessa – siinä missä Jeesuksen ruumis oli ollut.

13 “Woman, why are you weeping?” they asked. “Because they have taken my Lord away,” she said, “and I do not know where they have put Him.”

13 »Mitä sinä itket?» enkelit kysyivät Marialta. »Koska Herrani on viety pois», hän vastasi, »enkä tiedä mihin hänet on pantu.»

14 When she had said this, she turned around and saw Jesus standing there. But she did not recognize that it was Jesus.

14 Maria vilkaisi olkapäänsä yli ja näki jonkun seisovan takanaan. Se oli Jeesus, mutta Maria ei tuntenut häntä.

15 “Woman, why are you weeping?” Jesus asked. “Whom are you seeking?” Thinking He was the gardener, she said, “Sir, if you have carried Him off, tell me where you have put Him, and I will get Him.”

15 »Miksi itket?» hän kysyi Marialta. »Ketä etsit?» Maria luuli Jeesusta puutarhuriksi. »Jos olet vienyt hänet täältä pois, sano minulle minne, niin minä otan hänet», Maria pyysi.

16 Jesus said to her, “Mary.” She turned and said to Him in Hebrew, “Rabboni!” (which means “Teacher”).

16 »Maria!» Jeesus sanoi. Maria kääntyi katsomaan. »Mestari!» hän huudahti.

17 “Do not cling to Me,” Jesus said, “for I have not yet ascended to the Father. But go and tell My brothers, ‘I am ascending to My Father and your Father, to My God and your God.’”

17 »Älä koske minuun», Jeesus varoitti, »sillä en ole vielä palannut Isän luo. Mutta mene kertomaan veljilleni, että minä palaan Isäni luo, joka on myös teidän Isänne – minun Jumalani ja teidän Jumalanne.»

18 Mary Magdalene went and announced to the disciples, “I have seen the Lord!” And she told them what He had said to her.

18 Maria Magdaleena löysi Jeesuksen oppilaat ja vakuutti heille: »Minä olen nähnyt Herran!» Hän kertoi myös, minkä sanoman Jeesus oli käskenyt heille tuoda.

19 It was the first day of the week, and that very evening, while the disciples were together with the doors locked for fear of the Jews, Jesus came and stood among them. “Peace be with you!” He said to them.

19 Myöhään samana iltana Jeesuksen oppilaat olivat koolla lukittujen ovien takana, koska he pelkäsivät juutalaisten johtomiehiä. Yhtäkkiä Jeesus seisoi heidän keskellään. Ensin hän tervehti heitä sanoen: »Rauha teille»,

20 After He had said this, He showed them His hands and His side. The disciples rejoiced when they saw the Lord.

20 ja näytti sitten heille kätensä ja kylkensä. Oppilaat olivat riemuissaan, kun näkivät Herransa.

21 Again Jesus said to them, “Peace be with you. As the Father has sent Me, so also I am sending you.”

21 Hän jatkoi: »Niin kuin Isä on lähettänyt minut, samoin minä lähetän teidät.»

22 When He had said this, He breathed on them and said, “Receive the Holy Spirit.

22 Sitten hän puhalsi heihin päin ja sanoi: »Ottakaa vastaan Pyhä Henki.

23 If you forgive anyone his sins, they are forgiven; if you withhold forgiveness from anyone, it is withheld.”

23 Hänen valtuuttamanaan te saatte julistaa ihmisille, että heidän syntinsä ovat anteeksi annetut – ja minä todella annan heille anteeksi. Häneltä teillä on myös valtuus tarvittaessa kieltäytyä julistamasta syntejä anteeksi annetuiksi. Silloin minä en anna niitä anteeksi.»

24 Now Thomas called Didymus, one of the Twelve, was not with the disciples when Jesus came.

24 Yksi Jeesuksen oppilaista, Tuomas, jota sanottiin Kaksoseksi, ei ollut toisten kanssa silloin kun Jeesus kävi.

25 So the other disciples told him, “We have seen the Lord!” But he replied, “Unless I see the nail marks in His hands, and put my finger where the nails have been, and put my hand into His side, I will never believe.”

25 He yrittivät vakuuttaa hänelle: »Me todella näimme Herran», mutta Tuomas sanoi: »En usko sitä, ellen näe naulanjälkiä hänen käsissään – ja kosketa niitä ja pane kättäni hänen kylkeensä.»

26 Eight days later, His disciples were once again inside with the doors locked, and Thomas was with them. Jesus came and stood among them and said, “Peace be with you.”

26 Kahdeksan päivää myöhemmin nämä miehet olivat jälleen yhdessä, ja tällä kertaa Tuomas oli heidän kanssaan. Ovet olivat lukossa, mutta yhtäkkiä, aivan niin kuin aikaisemminkin, Jeesus seisoi keskellä huonetta ja tervehti heitä.

27 Then Jesus said to Thomas, “Put your finger here and look at My hands. Reach out your hand and put it into My side. Stop doubting and believe.”

27 Ja hän sanoi Tuomaalle: »Pane sormesi käsiini. Paina kätesi kylkeeni. Älä ole enää epäuskoinen, vaan usko!»

28 Thomas replied, “My Lord and my God!”

28 »Sinä olet minun Herrani ja Jumalani!» Tuomas huudahti.

29 Jesus said to him, “Because you have seen Me, you have believed; blessed are those who have not seen and yet have believed.”

29 Jeesus sanoi hänelle: »Sinä uskot, koska sait nähdä minut. Mutta onnellisia ne, jotka eivät ole minua nähneet ja kuitenkin uskovat.»

30 Jesus performed many other signs in the presence of His disciples, which are not written in this book.

30 Jeesuksen oppilaat näkivät hänen tekevän vielä paljon muita ihmeitä niiden lisäksi, joista tässä kirjassa on kerrottu.

31 But these are written so that you may believe that Jesus is the Christ, the Son of God, and that by believing you may have life in His name.

31 Näistä on kirjoitettu siksi, että tekin uskoisitte hänen olevan Messias, Jumalan Poika, ja että saisitte häneen uskomalla ikuisen elämän.