Acts 16

1 Paul came to Derbe and then to Lystra, where he found a disciple named Timothy, the son of a believing Jewish woman and a Greek father.

1 Paavali ja Silas menivät ensin Derbeen ja sieltä Lystraan, missä he tutustuivat Timoteukseen. Tämä oli nuori kristitty, jonka äiti oli Jeesukseen uskova juutalainen, mutta isä kreikkalainen.

2 The brothers in Lystra and Iconium spoke well of him.

2 Lystran ja Ikonionin uskovat arvostivat Timoteusta,

3 Paul wanted Timothy to accompany him, so he took him and circumcised him on account of the Jews in that area, for they all knew that his father was a Greek.

3 ja Paavali ehdotti, että tämä lähtisi heidän mukaansa matkalle. Alueella asuvien juutalaisten takia Timoteus ympärileikattiin ennen matkaa; kaikkihan tiesivät, että hänen isänsä oli kreikkalainen.

4 As they went from town to town, they delivered the decisions handed down by the apostles and elders in Jerusalem for the people to obey.

4 He etenivät kaupungista toiseen ja kertoivat Jerusalemin kokouksessa tehdystä päätöksestä, joka koski pakanuudesta kääntyneitä kristittyjä.

5 So the churches were strengthened in the faith and grew daily in numbers.

5 Seurakuntien usko ja jäsenmäärä kasvoi päivä päivältä.

6 After the Holy Spirit had prevented them from speaking the word in the province of Asia, they traveled through the region of Phrygia and Galatia.

6 Tämän jälkeen he kulkivat Fryygian ja Galatian läpi, sillä Pyhä Henki oli kieltänyt heitä menemästä nyt Vähään-Aasiaan.

7 And when they came to the border of Mysia, they tried to enter Bithynia, but the Spirit of Jesus would not permit them.

7 Mysian rajamailla he päättivät suunnistaa pohjoiseen, Bityniaan, mutta Jeesuksen Henki ei taaskaan antanut heidän mennä sinnepäin.

8 So they passed by Mysia and went down to Troas.

8 Sen vuoksi he kulkivat Mysian läpi Trooaan kaupunkiin.

9 During the night, Paul had a vision of a man of Macedonia standing and pleading with him, “Come over to Macedonia and help us.”

9 Yöllä Paavali näki näyn. Kreikkalainen mies pyysi häntä: »Tule tänne Makedoniaan auttamaan meitä.»

10 As soon as Paul had seen the vision, we got ready to leave for Macedonia, concluding that God had called us to preach the gospel to them.

10 Tahdoimme päästä heti lähtemään, sillä tajusimme, että Jumala halusi lähettää meidät Makedoniaan levittämään hyvää uutista.

11 We sailed from Troas straight to Samothrace, and the following day on to Neapolis.

11 Lähdimme purjehtimaan Trooaasta, tulimme suoraan Samotrakeen ja sieltä seuraavana päivänä Neapolikseen.

12 From there we went to the Roman colony of Philippi, the leading city of that district of Macedonia. And we stayed there several days.

12 Lopulta olimme Filippissä, Makedonian rajalla sijaitsevassa Rooman siirtokunnassa, ja jäimme sinne muutamaksi päiväksi.

13 On the Sabbath we went outside the city gate along the river, where it was customary to find a place of prayer. After sitting down, we spoke to the women who had gathered there.

13 Sapattina lähdimme kaupungista joen rantaan, jossa arvelimme olevan kokouspaikan. Muutamia naisia tulikin sinne, ja me opetimme heille Raamattua.

14 Among those listening was a woman named Lydia, a dealer in purple cloth from the city of Thyatira, who was a worshiper of God. The Lord opened her heart to respond to Paul’s message.

14 Eräs heistä oli tyatiralainen purppurakauppias Lyydia. Hän kunnioitti ennestäänkin Jumalaa, ja nyt Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vastaan sen, mistä Paavali puhui.

15 And when she and her household had been baptized, she urged us, “If you consider me a believer in the Lord, come and stay at my house.” And she persuaded us.

15 Hänet kastettiin, samoin koko hänen talonväkensä. Hän sanoi meille: »Jos pidätte minua Jeesuksen oppilaana, tulkaa kotiini ja jääkää vieraikseni.» Hän suorastaan vaati meitä lähtemään mukaansa.

16 One day as we were going to the place of prayer, we were met by a slave girl with a spirit of divination, who earned a large income for her masters by fortune-telling.

16 Kun eräänä päivänä olimme menossa kokouspaikalle rantaan, vastaamme tuli pahojen henkien vallassa oleva orjatyttö, joka osasi ennustaa. Tytön isäntä sai hänen avullaan paljon tuloja.

17 This girl followed Paul and the rest of us, shouting, “These men are servants of the Most High God, who are proclaiming to you the way of salvation!”

17 Tyttö alkoi kulkea perässämme ja huutaa: »Nämä miehet ovat Jumalan palvelijoita! He ilmoittavat teille, miten voitte pelastua.»

18 She continued this for many days. Eventually Paul grew so aggravated that he turned and said to the spirit, “In the name of Jesus Christ I command you to come out of her!” And the spirit left her at that very moment.

18 Tätä jatkui monta päivää. Lopulta Paavali kääntyi perin juurin kyllästyneenä ja sanoi tytössä olevalle hengelle: »Käsken sinua lähtemään hänestä Jeesuksen Kristuksen nimessä.» Tyttö vapautui heti.

19 When the girl’s owners saw that their hope of making money was gone, they seized Paul and Silas and dragged them before the authorities in the marketplace.

19 Orjatytön omistajien oli nyt turha odottaa rikastuvansa hänen avullaan. He ottivat Paavalin ja Silaan kiinni ja raahasivat torille kaupungin johdon tuomittavaksi.

20 They brought them to the magistrates and said, “These men are Jews and are throwing our city into turmoil

20–21 »Nämä juutalaiset saavat aikaan häiriötä kaupungissamme», he selittivät tuohtuneina. »He opettavat ihmisiä tekemään kaikkea sellaista, minkä Rooman laki kieltää.»

21 by promoting customs that are unlawful for us Romans to adopt or practice.”

22 The crowd joined in the attack against Paul and Silas, and the magistrates ordered that they be stripped and beaten with rods.

22 Kaupunkilaiset kääntyivät hetkessä Paavalia ja Silasta vastaan. Viranomaiset käskivät riisua heidät ja hakata perin pohjin.

23 And after striking them with many blows, they threw them into prison and ordered the jailer to guard them securely.

23 Rajun pieksämisen jälkeen heidät teljettiin vankilaan. Vanginvartija vastasi omalla hengellään siitä, etteivät vangit karanneet.

24 On receiving this order, he placed them in the inner cell and fastened their feet in the stocks.

24 Sen vuoksi hän pani Paavalin ja Silaan perimmäiseen selliin ja lukitsi jalkapuuhun.

25 About midnight Paul and Silas were praying and singing hymns to God, and the other prisoners were listening to them.

25 Puolenyön aikaan miehet rukoilivat ja lauloivat kiitosvirsiä. Muut vangit kuuntelivat.

26 Suddenly a strong earthquake shook the foundations of the prison. At once all the doors flew open and everyone’s chains came loose.

26 Silloin tuli yhtäkkiä voimakas maanjäristys. Se sai koko vankilan perustukset järkkymään, ovet avautuivat ja vankien kahleet irtosivat.

27 When the jailer woke up and saw the prison doors open, he drew his sword and was about to kill himself, presuming that the prisoners had escaped.

27 Kun vanginvartija heräsi ja näki, että ovet olivat auki, hän luuli vankien karanneen ja aikoi tappaa heti itsensä.

28 But Paul called out in a loud voice, “Do not harm yourself! We are all here!”

28 Silloin Paavali huusi: »Rauhoitu, me olemme kaikki täällä!»

29 Calling for lights, the jailer rushed in and fell trembling before Paul and Silas.

29 Pelosta vavisten vartija pyysi valoa ja juoksi selliin Paavalin ja Silaan luo.

30 Then he brought them out and asked, “Sirs, what must I do to be saved?”

30 Hän vei heidät ulos ja kysyi: »Hyvät herrat, mitä minun on tehtävä, että pelastuisin?»

31 They replied, “Believe in the Lord Jesus and you will be saved, you and your household.”

31 He vastasivat: »Usko Jeesukseen, niin sinä ja koko perheesi pelastutte.»

32 Then Paul and Silas spoke the word of the Lord to him and to everyone in his house.

32 He kertoivat hänen kodissaan Jumalan hyvän uutisen Jeesuksesta.

33 At that hour of the night, the jailer took them and washed their wounds. And without delay, he and all his household were baptized.

33 Hän pesi vankien haavat. Koko perhe kastettiin.

34 Then he brought them into his home and set a meal before them. So he and all his household rejoiced that they had come to believe in God.

34 Sitten vanginvartija kutsui vieraat aterialle. Hän oli hyvin iloissaan siitä, että hän ja koko talonväki olivat saaneet uskon Jumalaan.

35 When daylight came, the magistrates sent their officers with the order: “Release those men.”

35 Kaupungin johto lähetti seuraavana aamuna poliisit sanomaan vartijalle: »Päästä ne miehet menemään.»

36 The jailer informed Paul: “The magistrates have sent orders to release you. Now you may go on your way in peace.”

36 Vartija kertoi Paavalille, että heidät oli nyt virallisesti vapautettu.

37 But Paul said to the officers, “They beat us publicly without a trial and threw us into prison, even though we are Roman citizens. And now do they want to send us away secretly? Absolutely not! Let them come themselves and escort us out!”

37 Mutta Paavali sanoi: »Me olemme Rooman kansalaisia, ja kuitenkin meitä on ruoskittu julkisesti ilman oikeudenkäyntiä, ja sitten meidät on vielä teljetty vankilaan. Nyt meistä haluttaisiin päästä vähin äänin eroon. Ei, kyllä johtajat saavat itse tulla vapauttamaan meidät.»

38 So the officers relayed this message to the magistrates, who were alarmed to hear that Paul and Silas were Roman citizens.

38 Poliisit kertoivat johtomiehille, mitä Paavali oli sanonut. Nämä pelästyivät, kun kuulivat Paavalin ja Silaan olevan Rooman kansalaisia.

39 They came to appease them and led them out, requesting that they leave the city.

39 He tulivat nöyrästi suostuttelemaan vankeja, että nämä lähtisivät kaupungista.

40 After Paul and Silas came out of the prison, they went to Lydia’s house to see the brothers and encourage them. Then they left the city.

40 Paavali ja Silas menivät vielä käymään Lyydian kotona, jossa oli muitakin uskovia. Apostolit julistivat heille Jumalan sanaa ja lähtivät jatkamaan matkaa.