Acts 15

1 Then some men came down from Judea and were teaching the brothers, “Unless you are circumcised according to the custom of Moses, you cannot be saved.”

1 Kun Paavali ja Barnabas olivat Antiokiassa, sinne tuli Juudeasta miehiä, jotka alkoivat opettaa, että ilman Mooseksen lain määräämää ympärileikkausta olisi mahdotonta kelvata Jumalalle.

2 And after engaging these men in sharp debate, Paul and Barnabas were appointed, along with some other believers, to go up to Jerusalem to see the apostles and elders about this question.

2 Paavali ja Barnabas olivat eri mieltä, ja asiasta kehittyi kiivas väittely. Uskovat lähettivät heidät lopulta muutamien paikkakuntalaisten kanssa Jerusalemiin neuvottelemaan kysymyksestä apostolien ja seurakunnan johtajien kanssa.

3 Sent on their way by the church, they passed through Phoenicia and Samaria, recounting the conversion of the Gentiles and bringing great joy to all the brothers.

3 Seurakunta varusti heidät matkalle, ja he lähtivät kohti pääkaupunkia. Samalla he kävivät tapaamassa Foinikian ja Samarian uskovia ja kertoivat näiden suureksi iloksi, että pakanoistakin oli tullut kristittyjä.

4 On their arrival in Jerusalem, they were welcomed by the church and apostles and elders, to whom they reported all that God had done through them.

4 Jerusalemissa he tapasivat kaikki seurakunnan johtajat – apostolit ja vanhimmat –, ja Paavali ja Barnabas kertoivat näillekin, miten Jumala oli heitä työssään käyttänyt.

5 But some believers from the party of the Pharisees stood up and declared, “The Gentiles must be circumcised and required to obey the law of Moses.”

5 Silloin muutamat miehet, jotka olivat ennen kääntymistään kuuluneet fariseuksiin, hyppäsivät pystyyn ja alkoivat selittää, että kaikki pakanakristityt oli ympärileikattava ja heidän oli noudatettava juutalaisten tapoja ja rituaaleja.

6 So the apostles and elders met to look into this matter.

6 Seurakunnan johtajat sopivat kokouksesta, jossa tämä asia selvitettäisiin.

7 After much discussion, Peter got up and said to them, “Brothers, you know that in the early days God made a choice among you that the Gentiles would hear from my lips the message of the gospel and believe.

7 Kokouksessa väiteltiin aluksi pitkään. Sitten Pietari pyysi puheenvuoron ja sanoi: »Rakkaat veljet, tiedätte kaikki, että Jumala valitsi minut joukostamme viemään pakanoille hyvän uutisen, jotta hekin voisivat uskoa.

8 And God, who knows the heart, showed His approval by giving the Holy Spirit to them, just as He did to us.

8 Jumala tuntee ihmisten sydämet, ja hän osoitti hyväksyvänsä pakanat, kun antoi heille Pyhän Hengen aivan niin kuin meillekin.

9 He made no distinction between us and them, for He cleansed their hearts by faith.

9 Hän ei tehnyt eroa meidän ja pakanoiden välillä, vaan puhdisti uskolla heidänkin sydämensä.

10 Now then, why do you test God by placing on the necks of the disciples a yoke that neither we nor our fathers have been able to bear?

10 Tahtoisitteko siis oikaista Jumalaa, kun panette pakanoiden kannettavaksi sellaisen taakan, jota emme me enempää kuin esi-isämmekään ole jaksaneet kantaa?

11 On the contrary, we believe it is through the grace of the Lord Jesus that we are saved, just as they are.”

11 Mutta Jeesuksen Kristuksen ilmaisen lahjan ansiostahan me kaikki uskomme pelastuvamme.»

12 The whole assembly fell silent as they listened to Barnabas and Paul describing the signs and wonders God had done among the Gentiles through them.

12 Keskustelu tyrehtyi tähän. Barnabas ja Paavali alkoivat kertoa, millaisia ihmeitä Jumala oli heidän välityksellään tehnyt pakanoille.

13 When they had finished speaking, James declared, “Brothers, listen to me!

13 Kun he olivat lopettaneet, Jaakob nousi puhumaan: »Kuulkaa, veljet!

14 Simon has told us how God first visited the Gentiles to take from them a people to be His own.

14 Simon Pietari on kertonut, kuinka Jumala ensi kertaa valitsi pakanoita lapsikseen.

15 The words of the prophets agree with this, as it is written:

15 Tämä pitää yhtä profeettojen ennustusten kanssa. Kuulkaahan esimerkiksi tätä profeetta Aamoksen kohtaa:

16 ‘After this I will return and rebuild the fallen tent of David. Its ruins I will rebuild, and I will restore it,

16 ’Palaan myöhemmin ja uudistan rikotun sopimuksen, jonka tein Daavidin kanssa,

17 so that the remnant of men may seek the Lord, and all the Gentiles who are called by My name, says the Lord who does these things

17 että pakanatkin löytäisivät Herran – kaikki, jotka ovat omiani.

18 that have been known for ages.’

18 Herra, joka on ilmoittanut maailman alussa tekemänsä suunnitelman, sanoo näin.’

19 It is my judgment, therefore, that we should not cause trouble for the Gentiles who are turning to God.

19 Siksi olen sitä mieltä, ettei meidän pidä vaatia Jumalan luo tulevia pakanoita noudattamaan juutalaisten lakia.

20 Instead, we should write and tell them to abstain from food polluted by idols, from sexual immorality, from the meat of strangled animals, and from blood.

20 Ehdotan, että lähetämme kirjeen, jossa pyydämme heitä kieltäytymään epäsiveellisyydestä, epäjumalille uhratusta lihasta ja myös lihasta, josta verta ei ole laskettu, sekä verestä.

21 For Moses has been proclaimed in every city from ancient times and is read in the synagogues on every Sabbath.”

21 Näistä asioistahan on aina puhuttu kaikissa juutalaisten synagogissa joka sapatti.»

22 Then the apostles and elders, with the whole church, decided to select men from among them to send to Antioch with Paul and Barnabas. They chose Judas called Barsabbas and Silas, two leaders among the brothers,

22 Seurakunnan johto yhdessä koko seurakunnan kanssa päätti valita keskuudestaan miehet, jotka lähtisivät Paavalin ja Barnabaan mukana Antiokiaan kertomaan päätöksestä. Lähtijöiksi valittiin Juudas eli Barsabbas ja Silas.

23 and sent them with this letter: The apostles and the elders, your brothers, To the brothers among the Gentiles in Antioch, Syria, and Cilicia: Greetings.

23 He saivat mukaansa tällaisen kirjeen: »Apostolit, Jerusalemin seurakunnan vanhimmat ja muut veljet tervehtivät Antiokian, Syyrian ja Kilikian pakanuudesta kääntyneitä kristittyjä.

24 It has come to our attention that some went out from us without our authorization and unsettled you, troubling your minds by what they said.

24 Olemme kuulleet, että täältä on tullut sinne uskovia, jotka puheillaan ovat saaneet teidät hämmennyksiin ja epäilemään pelastumistanne. He eivät ole meidän lähettämiämme.

25 So we all agreed to choose men to send to you along with our beloved Barnabas and Paul,

25 Mutta olemme nyt yhdessä sopineet siitä, että kaksi miestä lähtee luoksenne rakkaiden veljiemme Paavalin ja Barnabaan mukana virallisina edustajinamme.

26 men who have risked their lives for the name of our Lord Jesus Christ.

26–27 He ovat Juudas ja Silas. Kumpikin on vaarantanut henkensä Kristuksen tähden. He vahvistavat suullisesti sen, mitä me olemme kiistanalaisesta kysymyksestä päättäneet.

27 Therefore we are sending Judas and Silas to tell you in person the same things we are writing.

28 It seemed good to the Holy Spirit and to us not to burden you with anything beyond these essential requirements:

28–29 Pyhän Hengen ja meidän oman näkemyksemme mukaan teidän ei tarvitse kantaa juutalaisten lain taakkaa muuten kuin siltä osin, ettette syö epäjumalille uhrattua lihaa ettekä verta tai lihaa, josta verta ei ole laskettuja kieltäydytte epäsiveellisistä teoista. Riittää kun noudatatte näitä rajoituksia. Jääkää hyvästi!»

29 You must abstain from food sacrificed to idols, from blood, from the meat of strangled animals, and from sexual immorality. You will do well to avoid these things. Farewell.

30 So the men were sent off and went down to Antioch, where they assembled the congregation and delivered the letter.

30 Miehet lähtivät matkaan. Päästyään Antiokiaan he kutsuivat kaikki kristityt koolle ja antoivat heille kirjeen.

31 When the people read it, they rejoiced at its encouraging message.

31 Seurakunta tuli hyvin iloiseksi näistä rohkaisevista sanoista.

32 Judas and Silas, who themselves were prophets, said much to encourage and strengthen the brothers.

32 Juudas ja Silas, jotka olivat kumpikin profeettoja, opettivat ja rohkaisivat uskovia.

33 After spending some time there, they were sent off by the brothers in peace to return to those who had sent them.

33 Kun he olivat olleet jonkin aikaa Antiokiassa, he palasivat Jerusalemiin vieden mukanaan seurakunnan kiitolliset terveiset niille, jotka olivat heidät lähettäneet.

34

34–35 Paavali, Barnabas ja monet muut julistivat kaupungissa Jumalan sanaa ja opettivat ihmisiä.

35 But Paul and Barnabas remained at Antioch, along with many others, teaching and preaching the word of the Lord.

36 Some time later Paul said to Barnabas, “Let us go back and visit the brothers in every town where we proclaimed the word of the Lord, to see how they are doing.”

36 Paavali ehdotti Barnabaalle muutaman päivän kuluttua: »Lähdetään uudestaan niihin Vähän-Aasian kaupunkeihin, joissa julistimme sanomaa Jeesuksesta, katsomaan, miten uskoon tulleet voivat.»

37 Barnabas wanted to take John, also called Mark.

37 Barnabas lupasi lähteä, mutta tahtoi ottaa Johannes Markuksen mukaan.

38 But Paul thought it best not to take him, because he had deserted them in Pamphylia and had not accompanied them in the work.

38 Paavali ei kannattanut ajatusta, koska Johannes oli jättänyt heidät Pamfyliassa.

39 Their disagreement was so sharp that they parted company. Barnabas took Mark and sailed for Cyprus,

39 Paavali ja Barnabas riitaantuivat tästä asiasta niin, että Barnabas purjehti Markuksen kanssa Kyprokseen, mutta

40 but Paul chose Silas and left, commended by the brothers to the grace of the Lord.

40–41 Paavali pyysi toverikseen Silasta. Tämän kanssa hän lähti Syyriaan ja Kilikiaan antamaan hengellistä tukea seurakunnille. Uskovat saattoivat heidät matkaan rukoillen Jumalan siunausta.

41 And he traveled through Syria and Cilicia, strengthening the churches.