Acts 23

1 Paul looked directly at the Sanhedrin and said, “Brothers, I have conducted myself before God in all good conscience to this day.”

1 Paavali katsoi suoraan neuvoston jäseniin ja aloitti: »Hyvät veljet, minulla on aina ollut Jumalan edessä puhdas omatunto.»

2 At this, the high priest Ananias ordered those standing near Paul to strike him on the mouth.

2 Silloin ylipappi Ananias käski niitä, jotka seisoivat lähellä Paavalia, läimäyttää häntä vasten suuta.

3 Then Paul said to him, “God will strike you, you whitewashed wall! You sit here to judge me according to the law, yet you yourself violate the law by commanding that I be struck.”

3 Paavali sanoi: »Jumala lyö sinua itseäsi, senkin teeskentelijä! Mikä tuomari sinä olet? Rikot lakia, kun käsket noin vain lyödä minua.»

4 But those standing nearby said, “How dare you insult the high priest of God!”

4 Paavalin lähellä olevat miehet varoittivat: »Näinkö sinä puhut Jumalan ylipapille?»

5 “Brothers,” Paul replied, “I was not aware that he was the high priest, for it is written: ‘Do not speak evil about the ruler of your people.’”

5 Paavali vastasi: »En tiennyt, että hän on ylipappi. Raamatussahan sanotaan:’Älä puhu pahaa kenestäkään kansasi johtajasta.’»

6 Then Paul, knowing that some of them were Sadducees and the others Pharisees, called out in the Sanhedrin, “Brothers, I am a Pharisee, the son of a Pharisee. It is because of my hope in the resurrection of the dead that I am on trial.”

6 Silloin Paavali muisti erään asian. Neuvoston jäsenistä osa oli fariseuksia, osa saddukeuksia. Niinpä hän huusi: »Olen fariseusten jälkeläinen ja itsekin fariseus. Olen oikeuden edessä siksi, että uskon kuolleiden ylösnousemukseen!»

7 As soon as he had said this, a dispute broke out between the Pharisees and Sadducees, and the assembly was divided.

7 Odotetusti neuvosto jakautui nyt kahtia,

8 For the Sadducees say that there is neither a resurrection nor angels nor spirits, but the Pharisees acknowledge them all.

8 sillä saddukeukset eivät usko henkien olemassaoloon, ylösnousemukseen eivätkä enkeleihin kuten fariseukset.

9 A great clamor arose, and some scribes from the party of the Pharisees got up and contended sharply, “We find nothing wrong with this man. What if a spirit or an angel has spoken to him?”

9 Syntyi kova hälinä. Muutamat fariseusten opettajat alkoivat väittää, että Paavali oli oikeassa, ja huusivat: »Ei hänessä mitään vikaa ole. Ehkä henki tai enkeli on tosiaan puhunut hänelle Damaskon-matkalla.»

10 The dispute grew so violent that the commander was afraid they would tear Paul to pieces. He ordered the soldiers to go down and remove him by force and bring him into the barracks.

10 Meteli yltyi ja Paavalia kiskottiin sinne tänne. Komentaja pelkäsi, että hänet revittäisiin kappaleiksi ja käski sotilaiden pelastaa hänet ja viedä voimakeinoin oikeussalista kasarmiin.

11 The following night the Lord stood near Paul and said, “Take courage! As you have testified about Me in Jerusalem, so also you must testify in Rome.”

11 Seuraavana yönä Herra seisoi Paavalin vieressä ja sanoi hänelle: »Sinun ei tarvitse pelätä. Saat puhua minusta Roomassa niin kuin olet puhunut täällä Jerusalemissakin.»

12 When daylight came, the Jews formed a conspiracy and bound themselves with an oath not to eat or drink until they had killed Paul.

12–13 Seuraavana aamuna yli neljäkymmentä juutalaista sopi keskenään, että he eivät söisi eivätkä joisi mitään ennen kuin olisivat tappaneet Paavalin.

13 More than forty of them were involved in this plot.

14 They went to the chief priests and elders and said, “We have bound ourselves with a solemn oath not to eat anything until we have killed Paul.

14 He menivät kertomaan ylipapeille ja muille kansanjohtajille valastaan ja pyysivät:

15 Now then, you and the Sanhedrin petition the commander to bring him down to you on the pretext of examining his case more carefully. We are ready to kill him on the way.”

15 »Käskekää komentajan tuoda Paavali taas oikeuteen. Sanokaa, että aiotte tehdä joitakin lisäkysymyksiä. Tapamme hänet matkalla.»

16 But when the son of Paul’s sister heard about the plot, he went into the barracks and told Paul.

16 Paavalin sisarenpoika sai kuitenkin vihiä suunnitelmasta ja tuli kasarmiin kertomaan siitä Paavalille.

17 Then Paul called one of the centurions and said, “Take this young man to the commander; he has something to tell him.”

17 Paavali kutsui erään upseerin luokseen ja pyysi: »Vie tämä poika komentajan luo. Hänellä on tärkeää asiaa.»

18 So the centurion took him to the commander and said, “Paul the prisoner sent and asked me to bring this young man to you. He has something to tell you.”

18 Upseeri täytti pyynnön ja sanoi komentajalle: »Vankina oleva Paavali sanoi, että pojalla olisi sinulle jotain asiaa.»

19 The commander took the young man by the hand, drew him aside, and asked, “What do you need to tell me?”

19 Komentaja veti pojan syrjään ja kysyi: »No, mitä sinä tahdot?»

20 He answered, “The Jews have agreed to ask you to bring Paul to the Sanhedrin tomorrow on the pretext of acquiring more information about him.

20 Poika vastasi: »Juutalaiset aikovat pyytää sinulta, että veisit Paavalin huomenna takaisin oikeuteen. He haluaisivat muka vielä jatkaa kuulustelua.

21 Do not let them persuade you, because more than forty men are waiting to ambush him. They have bound themselves with an oath not to eat or drink until they have killed him; they are ready now, awaiting your consent.”

21 Mutta älä päästä häntä! Kadun varrella on nimittäin yli neljäkymmentä miestä valmiina hyökkäämään hänen kimppuunsa ja tappamaan hänet. He ovat vannoneet, etteivät syö tai juo mitään, ennen kuin Paavali on kuollut. Kaikki on valmiina, vain sinun suostumuksesi enää tarvitaan.»

22 So the commander dismissed the young man and instructed him, “Do not tell anyone that you have reported this to me.”

22 Ennen kuin komentaja päästi pojan menemään, hän varoitti tätä: »Älä paljasta kenellekään, mitä kerroit minulle.»

23 Then he called two of his centurions and said, “Prepare two hundred soldiers, seventy horsemen, and two hundred spearmen to go to Caesarea in the third hour of the night.

23–24 Komentaja pyysi luokseen kaksi upseeria ja antoi käskyn: »Varustakaa iltaan kello yhdeksään mennessä kaksisataa sotilasta lähtemään Kesareaan. Tarvitsette myös kaksisataa keihäsmiestä ja seitsemänkymmentä ratsua. Antakaa Paavalille hevonen ja saattakaa hänet turvallisesti maaherra Felixin luo.»

24 Provide mounts for Paul to take him safely to Governor Felix.”

25 And he wrote the following letter:

25 Sitten hän kirjoitti maaherralle kirjeen:

26 Claudius Lysias, To His Excellency, Governor Felix: Greetings.

26 »Claudius Lysias tervehtii hänen ylhäisyyttään, maaherra Felixiä.

27 This man was seized by the Jews, and they were about to kill him when I came with my troops to rescue him. For I had learned that he is a Roman citizen,

27 Juutalaiset ottivat tämän miehen kiinni ja olivat vähällä tappaa hänet. Lähetin sotilaat pelastamaan hänet, kun kuulin, että hän on Rooman kansalainen.

28 and since I wanted to understand their charges against him, I brought him down to their Sanhedrin.

28 Toimitin hänet juutalaisten neuvoston eteen saadakseni selville, mitä hän oli tehnyt.

29 I found that the accusation involved questions about their own law, but there was no charge worthy of death or imprisonment.

29 Huomasin pian, että kiista koski juutalaisten uskoa, eikä mies varmastikaan ansainnut vankeutta eikä kuolemantuomiota.

30 When I was informed that there was a plot against the man, I sent him to you at once. I also instructed his accusers to present their case against him before you.

30 Kun sain tietää, että on tehty salaliitto hänen murhaamisekseen, päätin lähettää hänet luoksesi. Pyydän syyttäjiäkin esittämään asiansa sinulle.»

31 So the soldiers followed their orders and brought Paul by night to Antipatris.

31 Sotilaat veivät Paavalin illalla määräyksen mukaan Antipatrikseen.

32 The next day they returned to the barracks and let the horsemen go on with him.

32 He palasivat seuraavana päivänä kasarmille, mutta Paavali jatkoi matkaa Kesareaan ratsujoukon saattamana.

33 When the horsemen arrived in Caesarea, they delivered the letter to the governor and presented Paul to him.

33 Perillä Kesareassa ratsumiehet esittelivät Paavalin maaherralle ja antoivat kirjeen.

34 The governor read the letter and asked what province Paul was from. Learning that he was from Cilicia,

34 Luettuaan viestin maaherra kysyi, mistä Paavali oli kotoisin. »Olen Kilikiasta», Paavali vastasi.

35 he said, “I will hear your case when your accusers arrive.” Then he ordered that Paul be kept under guard in Herod’s Praetorium.

35 »Kuulustelen sinua sitten tarkemmin, kun syyttäjäsi tulevat», maaherra sanoi ja käski pitää Paavalia vangittuna kuningas Herodeksen linnassa.