Acts 22

1 “Brothers and fathers, listen now to my defense before you.”

1 »Hyvät veljet, antakaa minun sanoa jotain puolustuksekseni.»

2 When they heard him speak to them in Hebrew, they became even more quiet. Then Paul declared,

2 Kun ihmiset tajusivat hänen puhuvan hepreaa, hiljaisuus syveni entisestään.

3 “I am a Jew, born in Tarsus of Cilicia, but raised in this city. I was educated at the feet of Gamaliel in strict conformity to the law of our fathers. I was just as zealous for God as any of you are today.

3 »Olen juutalainen, kotoisin kilikialaisesta Tarson kaupungista», hän selitti. »Olin Jerusalemissa Gamalielin oppilaana ja opin tarkkaan juutalaisten lait ja tavat. Halusin innokkaasti tehdä kaiken Jumalan kunniaksi; siihenhän tekin olette pyrkineet tänään.

4 I persecuted this Way even to the death, detaining both men and women and throwing them into prison,

4 Henkeen ja vereen asti vainosin kristittyjä ja panin tyrmään sekä miehiä että naisia.

5 as the high priest and the whole Council can testify about me. I even obtained letters from them to their brothers in Damascus, and I was on my way to apprehend these people and bring them to Jerusalem to be punished.

5 Ylipappi tai kuka muu kansanjohtaja tahansa voi todistaa tämän. Pyysin nimittäin heiltä kirjeet Damaskon juutalaisten johtomiehille, että nämä antaisivat minun pidättää sikäläiset kristityt ja tuoda Jerusalemiin rangaistaviksi.

6 About noon as I was approaching Damascus, suddenly a bright light from heaven flashed around me.

6 Matkalla lähellä Damaskoa leimahti ympärilläni keskipäivän aikaan äkkiä valtavan kirkas valo.

7 I fell to the ground and heard a voice say to me, ‘Saul, Saul, why do you persecute Me?’

7 Kaaduin maahan ja kuulin äänen:’Saul, miksi vainoat minua?’

8 ‘Who are You, Lord?’ I asked. ‘I am Jesus of Nazareth, whom you are persecuting,’ He replied.

8 ’Kuka oikein olet?’ kysyin puhujalta. Hän vastasi:’Olen Jeesus Nasaretilainen, jota vainoat.’

9 My companions saw the light, but they could not understand the voice of the One speaking to me.

9 Matkatoverini näkivät valon, mutta eivät kuulleet Jeesuksen ääntä.

10 Then I asked, ‘What should I do, Lord?’ ‘Get up and go into Damascus,’ He told me. ‘There you will be told all that you have been appointed to do.’

10 Vastasin hänelle:’Herra, mitä minun pitäisi tehdä?’ Hän sanoi:’Mene Damaskoon, niin saat kuulla siellä, millaisia tehtäviä sinulle on varattu.’

11 Because the brilliance of the light had blinded me, my companions led me by the hand into Damascus.

11 Olin tullut sokeaksi kirkkaasta valosta, ja tovereideni piti taluttaa minut Damaskoon.

12 There a man named Ananias, a devout observer of the law who was highly regarded by all the Jews living there,

12–13 Luokseni tuli kaupungissa eräs Ananias-niminen mies. Hän oli lakia tarkoin noudattava juutalainen, jota muut juutalaiset pitivät suuressa arvossa. Hän sanoi minulle:’Saul, veljeni, nyt sinä pystyt taas näkemään!’ Samalla hetkellä näköni palasi.

13 came and stood beside me. ‘Brother Saul,’ he said, ‘receive your sight.’ And at that moment I could see him.

14 Then he said, ‘The God of our fathers has appointed you to know His will and to see the Righteous One and to hear His voice.

14 Sitten hän selitti minulle:’Isiemme Jumala on valinnut sinut: saat oppia tuntemaan hänen tahtonsa, saat nähdä Messiaan ja kuulla hänen äänensä.

15 You will be His witness to everyone of what you have seen and heard.

15 Sinun on julistettava sanomaa hänestä kaikkialla ja kerrottava ihmisille, mitä olet nähnyt ja kuullut.

16 And now what are you waiting for? Get up, be baptized, and wash your sins away, calling on His name.’

16 Mene nyt heti kastettavaksi, anna pestä pois syntisi ja rukoile Herran nimeen.’

17 Later, when I had returned to Jerusalem and was praying at the temple, I fell into a trance

17–18 Kun palasin Jerusalemiin, vaivuin temppelissä rukoillessani unentapaiseen tilaan. Herra sanoi minulle näyssä:’Lähde pian Jerusalemista, sillä täällä ihmiset eivät usko, kun puhut heille minusta.’

18 and saw the Lord saying to me, ‘Hurry! Leave Jerusalem quickly, because the people here will not accept your testimony about Me.’

19 ‘Lord,’ I answered, ‘they know very well that in one synagogue after another I imprisoned and beat those who believed in You.

19 Minä sanoin:’Mutta Herra, kyllähän he tietävät, miten olen vanginnut ja lyönyt synagogissa niitä, jotka uskovat sinuun.

20 And when the blood of Your witness Stephen was shed, I stood there giving my approval and watching over the garments of those who killed him.’

20 Olin mukana, kun todistajasi Stefanus murhattiin ja hyväksyin sen: vartioin kivittäjien vaatteita.’

21 Then He said to me, ‘Go! I will send you far away to the Gentiles.’”

21 Mutta Jumala sanoi minulle:’Lähde Jerusalemista, sillä minä lähetän sinut kauas pakanoiden luo.’»

22 The crowd listened to Paul until he made this statement. Then they lifted up their voices and shouted, “Rid the earth of him! He is not fit to live!”

22 Tähän asti väkijoukko oli kuunnellut Paavalia. Nyt ihmiset alkoivat huutaa kuin yhdestä suusta: »Pois tuo mies! Tuollaisella ei ole oikeutta elää!»

23 As they were shouting and throwing off their cloaks and tossing dust into the air,

23 He kirkuivat, heittelivät vaatekappaleita ja viskoivat hiekkaa ilmaan.

24 the commander ordered that Paul be brought into the barracks. He directed that Paul be flogged and interrogated to determine the reason for this outcry against him.

24 Komentaja käski viedä Paavalin sisään ja lyödä häntä, että hän tunnustaisi rikoksensa. Hän halusi saada selville, miksi ihmiset olivat noin raivoissaan.

25 But as they stretched him out to strap him down, Paul said to the centurion standing there, “Is it lawful for you to flog a Roman citizen without a trial?”

25 Paavali sidottiin ruoskittavaksi. Silloin hän kysyi vieressä seisovalta upseerilta: »Antaako laki teidän ruoskia Rooman kansalaista ilman oikeudenkäyntiä?»

26 On hearing this, the centurion went and reported it to the commander. “What are you going to do?” he said. “This man is a Roman citizen.”

26 Upseeri meni kysymään komentajalta: »Mitä aiot tehdä? Mies on Rooman kansalainen.»

27 The commander went to Paul and asked, “Tell me, are you a Roman citizen?” “Yes,” he answered.

27 Komentaja tuli kysymään Paavalilta: »Oletko tosiaan Rooman kansalainen?» »Varmasti olen», hän vastasi.

28 “I paid a high price for my citizenship,” said the commander. “But I was born a citizen,” Paul replied.

28 »Niin olen minäkin», vastasi komentaja. »Tosin sain maksaa siitä paljon.» »Minä olen ollut Rooman kansalainen syntymästäni saakka», Paavali sanoi.

29 At once those who were about to interrogate Paul stepped back, and the commander himself was alarmed when he realized that he had put a Roman citizen in chains.

29 Sotilaat, joiden piti ruoskia Paavalia, hävisivät äkkiä paikalta. Komentajakin pelästyi tajutessaan, että oli määrännyt Rooman kansalaisen sidottavaksi.

30 The next day the commander, wanting to learn the real reason Paul was accused by the Jews, released him and ordered the chief priests and the whole Sanhedrin to assemble. Then he brought Paul down and had him stand before them.

30 Seuraavana päivänä komentaja irrotti Paavalin kahleet ja käski ylipappien kokoontua juutalaisten neuvoston istuntoon. Hän vei Paavalin tutkittavaksi, sillä hän halusi saada selville, mistä koko jutussa oikein oli kysymys.