Acts 21

1 After we had torn ourselves away from them, we sailed directly to Cos, and the next day on to Rhodes, and from there to Patara.

1 Kun olimme hyvästelleet efesolaiset, purjehdimme suoraan Koos-saaren rantaan. Sieltä ehdimme seuraavana päivänä Rodokseen ja edelleen Pataraan,

2 Finding a ship crossing over to Phoenicia, we boarded it and set sail.

2 missä nousimme Foinikiaan menevään laivaan.

3 After sighting Cyprus and passing south of it, we sailed on to Syria and landed at Tyre, where the ship was to unload its cargo.

3 Kypros jäi reitistämme vasemmalle, ja purjehdimme Syyriaan, Tyyron satamaan, jonne laivan piti purkaa lastinsa.

4 We sought out the disciples in Tyre and stayed with them seven days. Through the Spirit they kept telling Paul not to go up to Jerusalem.

4 Menimme tapaamaan paikkakunnan kristittyjä ja jäimme heidän luokseen viikoksi. Pyhän Hengen vaikutuksesta he varoittivat Paavalia menemästä Jerusalemiin.

5 But when our time there had ended, we set out on our journey. All the disciples, with their wives and children, accompanied us out of the city and knelt down on the beach to pray with us.

5 Viikon kuluttua palasimme satamaan, ja koko seurakunta saattoi meitä – naiset ja lapsetkin olivat mukana. Rannassa rukoilimme polvillamme. Kun olimme sanoneet hyvästit,

6 And after we had said our farewells, we went aboard the ship, and they returned home.

6 nousimme laivaan, ja saattajat palasivat kotiinsa.

7 When we had finished our voyage from Tyre, we landed at Ptolemais, where we greeted the brothers and stayed with them for a day.

7 Tyyron jälkeen oli seuraava pysähdyspaikkamme Ptolemais. Tapasimme uskovat, mutta viivyimme siellä vain päivän.

8 Leaving the next day, we went on to Caesarea and stayed at the home of Philip the evangelist, who was one of the Seven.

8 Jatkoimme matkaa Kesareaan ja menimme evankelista Filippuksen kotiin. Hän oli yksi seitsemästä ensimmäisestä diakonista.

9 He had four unmarried daughters who prophesied.

9 Hänellä oli neljä naimatonta tytärtä, joilla oli profetoimisen lahja.

10 After we had been there several days, a prophet named Agabus came down from Judea.

10 Olimme siellä monta päivää. Juudeasta tuli luoksemme Agabus-niminen mies,

11 Coming over to us, he took Paul’s belt, bound his own feet and hands, and said, “The Holy Spirit says: ‘In this way the Jews of Jerusalem will bind the owner of this belt and hand him over to the Gentiles.’”

11 ja hänkin profetoi. Hän sitoi kätensä ja jalkansa Paavalin vyöllä ja sanoi: »Pyhä Henki on ilmoittanut minulle, että juutalaiset sitovat näin Jerusalemissa tämän vyön omistajan ja antavat hänet roomalaisille.»

12 When we heard this, we and the people there pleaded with Paul not to go up to Jerusalem.

12 Kun kuulimme tämän, pyysimme kaikki, ettei Paavali matkustaisi Jerusalemiin.

13 Then Paul answered, “Why are you weeping and breaking my heart? I am ready not only to be bound, but also to die in Jerusalem for the name of the Lord Jesus.”

13 Mutta hän sanoi itse: »Mitä varten te itkette ja teette minutkin onnettomaksi? Olen valmis pidätettäväksi ja jopa kuolemaan Jerusalemissa Jeesuksen tähden.»

14 When he would not be dissuaded, we quieted down and said, “The Lord’s will be done.”

14 Kun kävi ilmi, ettei hän halunnut muuttaa suunnitelmiaan, annoimme periksi ja sanoimme: »Tapahtukoon sitten Jumalan tahto.»

15 After these days, we packed up and went on to Jerusalem.

15 Vähän myöhemmin pakkasimme tavaramme ja lähdimme ratsastaen Jerusalemiin.

16 Some of the disciples from Caesarea accompanied us, and they took us to stay at the home of Mnason the Cypriot, an early disciple.

16 Eräät kesarealaiset uskovat saattoivat meidät majapaikkaamme, vanhan kyproslaisen kristityn, Mnasonin, kotiin.

17 When we arrived in Jerusalem, the brothers welcomed us joyfully.

17 Meidät otettiin Jerusalemissa sydämellisesti vastaan.

18 The next day Paul went in with us to see James, and all the elders were present.

18 Seuraavana päivänä pääsimme Paavalin kanssa tapaamaan Jaakobia ja Jerusalemin seurakunnan johtajia.

19 Paul greeted them and recounted one by one the things that God had done among the Gentiles through his ministry.

19 Kun olimme tervehtineet, Paavali selosti tarkkaan, mitä kaikkea Jumala oli tehnyt hänen työnsä välityksellä pakanoiden keskuudessa.

20 When they heard this, they glorified God. Then they said to Paul, “You see, brother, how many thousands of Jews have believed, and all of them are zealous for the law.

20 Seurakunnan johtajat kiittivät Jumalaa kuulemastaan. Sitten he sanoivat: »Tiedät varmaan, että monia tuhansia juutalaisiakin on tullut uskoon. He ovat kaikki hyvin tarkkoja siitä, että noudatamme edelleen juutalaisten perinnäistapoja.

21 But they are under the impression that you teach all the Jews who live among the Gentiles to forsake Moses, telling them not to circumcise their children or observe our customs.

21 Jerusalemin juutalaiskristityille on kerrottu, että sinä vastustaisit Mooseksen lakia ja juutalaisia tapoja ja kieltäisit jopa ympärileikkaamasta lapsia.

22 What then should we do? They will certainly hear that you have come.

22 Mitähän nyt olisi paras tehdä? He saavat varmasti kuulla, että olet tullut tänne.

23 Therefore do what we advise you. There are four men with us who have taken a vow.

23 Meillä olisi ehdotus: Täällä on neljä miestä, jotka ovat tehneet Jumalalle lupauksen.

24 Take these men, purify yourself along with them, and pay their expenses so they can have their heads shaved. Then everyone will know that there is no truth to these rumors about you, but that you also live in obedience to the law.

24 Menkää yhdessä temppeliin ja osallistu sinä heidän kanssaan lain säätämään uhritoimitukseen. Maksa kaikkien kulut. Sen jälkeen miehet voivat leikkauttaa tukkansa. Näin kaikki saavat tietää, että hyväksyt tällaisen tavan ja tottelet itsekin juutalaisten lakia.

25 As for the Gentile believers, we have written to them our decision that they must abstain from food sacrificed to idols, from blood, from the meat of strangled animals, and from sexual immorality.”

25 Pakanakristittyjähän emme vaadi noudattamaan juutalaisten tapoja muutamaa poikkeusta lukuunottamatta: pyysimme kirjeessämme, että he eivät söisi epäjumalille uhrattua lihaa eivätkä sellaista lihaa, josta verta ei ole laskettu, sekä kieltäytyisivät epäsiveellisyydestä.»

26 So the next day Paul took the men and purified himself along with them. Then he entered the temple to give notice of the date when their purification would be complete and the offering would be made for each of them.

26–27 Paavali suostui ehdotukseen. Hän meni miesten kanssa seuraavana päivänä temppeliin toimitusta varten ja ilmoitti julkisesti, mihin mennessä he toisivat lupaamansa uhrin: aikaa oli seitsemän päivää. Melkein viikko oli kulunut, kun muutamat Vähästä-Aasiasta tulleet juutalaiset huomasivat Paavalin temppelissä ja järjestivät häntä vastaan mielenosoituksen. He ottivat hänet kiinni

27 When the seven days were almost over, some Jews from the province of Asia saw Paul at the temple. They stirred up the whole crowd and seized him,

28 crying out, “Men of Israel, help us! This is the man who teaches everyone everywhere against our people and against our law and against this place. Furthermore, he has brought Greeks into the temple and defiled this holy place.”

28 ja huusivat: »Israelilaiset, tulkaa auttamaan! Tämä mies opettaa ihmisiä vastustamaan juutalaisten lakia ja koko kansaamme. Hän puhuu pahaa temppelistäkin ja tuo tänne luvattomasti pakanoita.»

29 For they had previously seen Trophimus the Ephesian with him in the city, and they assumed that Paul had brought him into the temple.

29 Aikaisemmin päivällä he olivat nähneet Paavalin kaupungilla efesolaisen Trofimuksen kanssa ja luulivat, että Paavali oli tuonut tämän temppeliin.

30 The whole city was stirred up, and the people rushed together. They seized Paul and dragged him out of the temple, and at once the gates were shut.

30 Kohina valtasi kaupungin. Villiintyneet ihmiset juoksivat temppelialueelle, ottivat Paavalin kiinni ja raahasivat hänet ulos. Portit suljettiin heti.

31 While they were trying to kill him, the commander of the Roman regiment received a report that all Jerusalem was in turmoil.

31 Paavali aiottiin tappaa saman tien, mutta roomalaisen joukko-osaston komentaja ehti kuulla, että Jerusalem oli joutunut sekasorron valtaan.

32 Immediately he took some soldiers and centurions and ran down to the crowd. When the people saw the commander and the soldiers, they stopped beating Paul.

32 Hän lähti heti sotilaiden ja upseerien kanssa tapahtumapaikalle. Ihmiset lakkasivat pahoinpitelemästä Paavalia, kun näkivät heidän tulevan.

33 The commander came up and arrested Paul, ordering that he be bound with two chains. Then he asked who he was and what he had done.

33 Komentaja antoi pidätysmääräyksen ja käski sitoa Paavalin kaksinkertaisilla kahleilla. Sitten hän kysyi väkijoukolta, kuka Paavali oli ja mitä hän oli tehnyt.

34 Some in the crowd were shouting one thing, and some another. And since the commander could not get at the truth because of the uproar, he ordered that Paul be brought into the barracks.

34 Yksi selitti yhtä, toinen toista, ja kun komentaja ei saanut asiasta selvää, hän käski tuoda Paavalin kasarmiin.

35 When Paul reached the steps, he had to be carried by the soldiers because of the violence of the mob.

35 Kun hänet oli tuotu portaille, ihmisjoukko tuli niin väkivaltaiseksi, että sotilaiden piti kantaa Paavalia olkapäillään saadakseen hänet sisään.

36 For the crowd that followed him kept shouting, “Away with him!”

36 Perässä seuraava joukko huusi: »Kuolema tälle miehelle!»

37 As they were about to take Paul into the barracks, he asked the commander, “May I say something to you?” “Do you speak Greek?” he replied.

37–38 Kun päästiin ovelle, Paavali kysyi komentajalta: »Saanko sanoa jotain?» Komentaja kysyi hämmästyneenä: »Osaatko kreikkaa? Etkö olekaan se Egyptistä tullut kansankiihottaja, joka muutama vuosi sitten vei autiomaahan neljätuhatta juutalaista kapinallista?»

38 “Aren’t you the Egyptian who incited a rebellion some time ago and led four thousand members of the Assassins into the wilderness?”

39 But Paul answered, “I am a Jew from Tarsus in Cilicia, a citizen of no ordinary city. Now I beg you to allow me to speak to the people.”

39 Paavali vastasi: »En toki. Olen juutalainen ja kotoisin suuresta kilikialaisesta kaupungista, Tarsosta. Saisinko puhua näille ihmisille?»

40 Having received permission, Paul stood on the steps and motioned to the crowd. A great hush came over the crowd, and he addressed them in Hebrew:

40 Komentaja suostui pyyntöön. Paavali seisoi portailla ja viittasi väkijoukkoa vaikenemaan. Kun oli syntynyt syvä hiljaisuus, hän alkoi puhua heprean kielellä: