Acts 20

1 When the uproar had ended, Paul sent for the disciples. And after encouraging them, he said goodbye to them and left for Macedonia.

1 Kun tilanne oli rauhoittunut, Paavali kutsui kristityt koolle, piti heille rohkaisevan puheen ja hyvästeli heidät. Hän oli lähdössä Kreikkaan.

2 After traveling through that area and speaking many words of encouragement, he arrived in Greece,

2 Matkalla hän vahvisti tapaamiensa kristittyjen uskoa.

3 where he stayed three months. And when the Jews formed a plot against him as he was about to sail for Syria, he decided to go back through Macedonia.

3 Hän oli Kreikassa kolme kuukautta ja valmistautui purjehtimaan Syyriaan, mutta saikin kuulla juutalaisten punovan juonia häntä vastaan ja päätti lähteä ensin Makedoniaan.

4 Paul was accompanied by Sopater son of Pyrrhus from Berea, Aristarchus and Secundus from Thessalonica, Gaius from Derbe, Timothy, and Tychicus and Trophimus from the province of Asia.

4 Paavalin mukana matkusti monta miestä: berealainen Soopatros, Pyrrhoksen poika, tessalonikalaiset Aristarkus ja Sekundus, derbeläinen Gaius, Timoteus sekä Tykikus ja Trofimus, jotka nyt palasivat kotiinsa Vähään-Aasiaan.

5 These men went on ahead and waited for us in Troas.

5 He menivät edeltä ja odottivat meitä Trooaassa.

6 And after the Feast of Unleavened Bread, we sailed from Philippi, and five days later we rejoined them in Troas, where we stayed seven days.

6 Pääsiäisen jälkeen nousimme laivaan Filippissä, Pohjois-Kreikassa, ja olimme viisi päivää myöhemmin perillä Trooaassa, jonne jäimme viikoksi.

7 On the first day of the week we came together to break bread. Since Paul was ready to leave the next day, he talked to them and kept on speaking until midnight.

7 Kokoonnuimme sunnuntaina yhteiselle aterialle. Paavalin oli määrä lähteä seuraavana päivänä. Hän piti pitkän puheen, joka jatkui puoleen yöhön.

8 Now there were many lamps in the upper room where we were gathered.

8 Monta lamppua oli sytytetty palamaan yläkerran huoneeseen, jossa olimme koolla.

9 And a certain young man named Eutychus, seated in the window, was sinking into a deep sleep as Paul talked on and on. When he was sound asleep, he fell from the third story and was picked up dead.

9 Kun Paavali puhui puhumistaan, ikkunalaudalla istunut Eutykus-niminen nuori poika nukahti ja putosi kolmannesta kerroksesta maahan. Hän kuoli heti.

10 But Paul went down, threw himself on the young man, and embraced him. “Do not be alarmed!” he said. “He is still alive!”

10–12 Paavali meni pihalle ja kiersi kätensä pojan ympärille. »Olkaa rauhassa, pojalla ei ole mitään hätää», hän sanoi. Poika eli ja oli terve! Kaikki menivät riemuissaan takaisin sisään ja nauttivat ehtoollista. Sitten Paavali puhui vielä pitkään ja lähti vasta aamun sarastaessa jatkamaan matkaansa.

11 Then Paul went back upstairs, broke bread, and ate. And after speaking until daybreak, he departed.

12 And the people were greatly relieved to take the boy home alive.

13 We went on ahead to the ship and sailed to Assos, where we were to take Paul aboard. He had arranged this because he was going there on foot.

13 Paavali kulki jalkaisin Assokseen, jonne me olimme purjehtineet jo edeltäpäin.

14 And when he met us at Assos, we took him aboard and went on to Mitylene.

14 Sieltä jatkoimme yhdessä matkaa Mityleneen

15 Sailing on from there, we arrived the next day opposite Chios. The day after that we arrived at Samos, and on the following day we came to Miletus.

15 ja edelleen Kioksen kohdalle Samokseen ja sitten Miletoon. Kussakin paikassa kului vuorokausi.

16 Paul had decided to sail past Ephesus to avoid spending time in the province of Asia, because he was in a hurry to reach Jerusalem, if possible, by the day of Pentecost.

16 Paavali oli päättänyt, ettei tällä kertaa pysähtyisi Efesoon, sillä hänen teki mieli ehtiä helluntaiksi Jerusalemiin.

17 From Miletus, Paul sent to Ephesus for the elders of the church.

17 Mileton satamasta hän kuitenkin lähetti Efeson seurakunnan johtajille viestin, jossa hän pyysi näitä tulemaan luokseen.

18 When they came to him, he said, “You know how I lived the whole time I was with you, from the first day I arrived in the province of Asia.

18 Efesolaiset tulivat, ja Paavali puhui heille: »Tiedätte, että siitä asti, kun ensi kertaa tulin Vähään-Aasiaan,

19 I served the Lord with great humility and with tears, especially in the trials that came upon me through the plots of the Jews.

19 olen nöyrästi halunnut tehdä Jumalan työtä. Joskus olen saanut tehdä sitä itkien, joskus olen joutunut suureen vaaraan, kun juutalaiset ovat suunnitelleet minun murhaamistani.

20 I did not shrink back from declaring anything that was helpful to you as I taught you publicly and from house to house,

20 Kaikesta huolimatta olen jatkanut työtäni ja puhunut julkisesti ja kodeissanne siitä, minkä tiedän olevan totta.

21 testifying to Jews and Greeks alike about repentance to God and faith in our Lord Jesus Christ.

21 Olen puhunut samasta asiasta sekä juutalaisille että pakanoille: meidän on Jeesukseen Kristukseen uskoen käännyttävä synnistä Jumalan tielle.

22 And now, compelled by the Spirit, I am going to Jerusalem, not knowing what will happen to me there.

22 Nyt olen menossa Jerusalemiin. En tiedä, mikä minua siellä odottaa, mutta Pyhä Henki kuljettaa minua sinne vastustamattomasti

23 I only know that in town after town the Holy Spirit warns me that chains and afflictions await me.

23 ja muistuttaa minua joka kaupungissa siitä, että minut vangitaan ja että joudun kärsimään.

24 But I consider my life of no value to me, if only I may finish my course and complete the ministry I have received from the Lord Jesus—the ministry of testifying to the good news of God’s grace.

24 Elämäni ei kuitenkaan ole minkään arvoista, ellen käytä sitä Jeesuksen minulle antaman tehtävän suorittamiseen. Haluan viedä kaikkialle ilosanoman Jumalan suunnattomasta hyvyydestä ja rakkaudesta.

25 Now I know that none of you among whom I have preached the kingdom will see my face again.

25 Tiedän, ettei kukaan teistä, joille olen puhunut Jumalan valtakunnasta, näe minua enää.

26 Therefore I testify to you this day that I am innocent of the blood of all men.

26–27 Tahtoisin sanoa suoraan, että tunnen täyttäneeni tehtävän, jonka sain, eikä kukaan joudu minun laiminlyöntieni tähden kadotukseen.

27 For I did not shrink back from declaring to you the whole will of God.

28 Keep watch over yourselves and the entire flock of which the Holy Spirit has made you overseers. Be shepherds of the church of God, which He purchased with His own blood.

28 Pitäkää hyvää huolta itsestänne ja joukosta, jonka Pyhä Henki on antanut johdettavaksenne. Te olette vastuussa seurakunnasta, jonka hintana oli Jumalalle hänen oman Poikansa henki.

29 I know that after my departure, savage wolves will come in among you and will not spare the flock.

29 Tiedän, että lähtöni jälkeen seurakuntaanne tulee miehiä, jotka käyvät kuin sudet lauman kimppuun.

30 Even from your own number, men will rise up and distort the truth to draw away disciples after them.

30 Omastakin joukostanne nousee sellaisia, jotka alkavat vääristellä totuutta ja haalia itselleen oppilaita.

31 Therefore be alert and remember that for three years I never stopped warning each of you night and day with tears.

31 Olkaa tarkkoja! Muistakaa, että olen kolme vuotta kaikkeni antaen neuvonut teitä kädestä pitäen.

32 And now I commit you to God and to the word of His grace, which can build you up and give you an inheritance among all who are sanctified.

32 Jätän teidät nyt Jumalan ja hänen lupaustensa varaan. Jumala kasvattaa uskoanne ja antaa teille ja muille lapsilleen perinnöksi ikuisen elämän.

33 I have not coveted anyone’s silver or gold or clothing.

33 En ole havitellut rahaa tai hienoja vaatteita.

34 You yourselves know that these hands of mine have ministered to my own needs and those of my companions.

34 Näillä käsilläni olen elättänyt itseni ja työtoverini.

35 In everything, I showed you that by this kind of hard work we must help the weak, remembering the words of the Lord Jesus Himself: ‘It is more blessed to give than to receive.’”

35 Autoin köyhiäkin, että esimerkilläni muistuttaisin Jeesuksen sanoista’Onnellisempaa on antaa kuin ottaa’.»

36 When Paul had said this, he knelt down with all of them and prayed.

36 Paavali lopetti ja polvistui rukoilemaan kaikkien kanssa.

37 They all wept openly as they embraced Paul and kissed him.

37 Efesolaiset itkivät hyvästellessään hellästi Paavalia.

38 They were especially grieved by his statement that they would never see his face again. Then they accompanied him to the ship.

38 Eniten heitä surettivat Paavalin sanat, etteivät he enää näkisi häntä. Sitten he saattoivat hänet laivaan.