Galatians 2

1 Fourteen years later I went up again to Jerusalem, accompanied by Barnabas. I took Titus along also.

1 Neljätoista vuotta myöhemmin palasin taas Jerusalemiin, tällä kertaa Barnabaan kanssa. Tiitus tuli mukanamme.

2 I went in response to a revelation and set before them the gospel that I preach among the Gentiles. But I spoke privately to those recognized as leaders, for fear that I was running or had already run in vain.

2 Jumala oli käskenyt minun selostaa siellä uskonveljille, millä tavoin esitän hyvän uutisen pakanoille. Selostin asian yksityisesti seurakunnan johtajille, niin että he varmasti ymmärtäisivät mitä opetan ja, niin kuin toivoin, pitäisivät sitä oikeana.

3 Yet not even Titus, who was with me, was compelled to be circumcised, even though he was a Greek.

3 Niin kävikin. Ei edes vaadittu, että matkatoverini Tiitus ympärileikkauttaisi itsensä, vaikkei hän ole juutalainen vaan kreikkalainen.

4 This issue arose because some false brothers had come in under false pretenses to spy on our freedom in Christ Jesus, in order to enslave us.

4 Ongelman herättivät eräät kristittyinä esiintyvät henkilöt, jotka itse asiassa kuitenkaan eivät olleet Kristukseen uskovia. He alkoivat vakoilla meitä, jotta saisivat selville, millaista se kristityn vapaus oikein on – heitä kiinnosti tietää, noudatammeko me juutalaisten lakeja. He halusivat sitoa meidät säännöillään, niin että olisimme kuin orjat kahleissa.

5 We did not give in to them for a moment, so that the truth of the gospel would remain with you.

5 Emme jääneet hetkeksikään kuuntelemaan heitä. Tehän olisitte helposti voineet saada sen käsityksen, että ympärileikkaus ja juutalaisten lakien noudattaminen ovat Jumalan suosioon pääsemisen ehtona.

6 But as for the highly esteemed—whatever they were makes no difference to me; God does not show favoritism—those leaders added nothing to me.

6 Seurakunnan johtajilla ei ollut mitään huomauttamista julistukseni sisällöstä. Ei minusta muuten ollut ollenkaan tärkeää, miten arvostettuja he olivat, sillä kaikkihan me olemme samanarvoisia Jumalan edessä.

7 On the contrary, they saw that I had been entrusted to preach the gospel to the uncircumcised, just as Peter had been to the circumcised.

7–9 Kun seurakunnan tukipylväät – Pietari, Jaakob ja Johannes – näkivät, miten paljon Jumala oli käyttänyt minua työssä pakanoiden hyväksi, he tulivat puristamaan Barnabaan ja minun kättämme yhteistyön merkiksi: me jatkaisimme työtä pakanoiden parissa, he juutalaisten. Jumala oli antanut meille kummallekin oman lahjamme: Pietari oli saanut kyvyn puhua juutalaisille, minä pakanoille.

8 For the One who was at work in Peter’s apostleship to the circumcised was also at work in my apostleship to the Gentiles.

9 And recognizing the grace that I had been given, James, Cephas, and John—those reputed to be pillars—gave me and Barnabas the right hand of fellowship, so that we should go to the Gentiles, and they to the circumcised.

10 They only asked us to remember the poor, the very thing I was eager to do.

10 Ainoa, mistä meitä muistutettiin, oli köyhien auttaminen. Se onkin jatkuvasti ollut sydämelläni.

11 When Cephas came to Antioch, however, I opposed him to his face, because he stood condemned.

11 Mutta kun Pietari tuli Antiokiaan, minun oli kaikkien kuullen vastustettava häntä, sillä mielestäni hän teki väärin.

12 For before certain men came from James, he used to eat with the Gentiles. But when they arrived, he began to draw back and separate himself, for fear of those in the circumcision group.

12 Tultuaan sinne hän aluksi söi yhdessä pakanuudesta kääntyneiden kristittyjen kanssa. Nämä eivät olleet ympärileikkauttaneet itseään eivätkä muutenkaan noudattaneet juutalaisten lakeja. Sitten sinne tuli joitakin Jaakobin ystäviä. Pietari lakkasi silloin syömästä pakanoiden kanssa, sillä hän pelkäsi, mitä innokkaat juutalaisten lain kannattajat sanoisivat – hehän pitivät ympärileikkausta pelastumisen ehtona.

13 The other Jews joined him in his hypocrisy, so that by their hypocrisy even Barnabas was led astray.

13 Kaikki juutalaiskristityt, jopa Barnabaskin, lankesivat tekopyhyyteen Pietarin esimerkin mukaan.

14 When I saw that they were not walking in line with the truth of the gospel, I said to Cephas in front of them all, “If you, who are a Jew, live like a Gentile and not like a Jew, how can you compel the Gentiles to live like Jews?”

14 Kun näin, että heidän käytöksensä oli ristiriidassa sen kanssa mitä he väittivät uskovansa, sanoin Pietarille kaikkien kuullen: »Vaikka oletkin syntyperäinen juutalainen, olet hylännyt juutalaisten lait jo kauan sitten. Miksi ihmeessä nyt yhtäkkiä yrität saada pakanoita noudattamaan niitä?

15 We who are Jews by birth and not Gentile “sinners”

15 Sinä ja minä – me olemme syntyperältämme juutalaisia emmekä pakanoita.

16 know that a man is not justified by works of the law, but by faith in Jesus Christ. So we, too, have believed in Christ Jesus, that we may be justified by faith in Christ and not by works of the law, because by works of the law no one will be justified.

16 Ja kuitenkin me juutalaiskristityt tiedämme hyvin, ettemme voi päästä Jumalan omiksi uskonnollisia lakejamme noudattamalla. Jumalalle kelpaa vain Jeesukseen Kristukseen turvautuva ihminen. Siksi mekin olemme uskoneet häneen, että Jumala hyväksyisi meidät yhteyteensä. Tuo hyväksyminen perustuu siis uskoon eikä juutalaisten lakien tottelemiseen. Kukaan ei pelastu niitä noudattamalla.»

17 But if, while we seek to be justified in Christ, we ourselves are found to be sinners, does that make Christ a minister of sin? Certainly not!

17 Entä jos ensin uskomme Jeesuksen pelastavan meidät, mutta sitten huomaammekin, että olemme erehtyneet ja että laki meidät pelastaa? Silloinhan olisi sanottava, että usko Kristukseen on tullut meille turmioksi. Älköön sellainen edes juolahtako mieleen kenellekään!

18 If I rebuild what I have already torn down, I prove myself to be a lawbreaker.

18 Päinvastoin, teemme syntiä, jos vieläkin pyrimme pelastumaan omalla uskonnollisuudellamme ja hyvillä töillämme.

19 For through the law I died to the law so that I might live to God.

19 Kun luin Raamatun kirjoituksia, aloin näet tajuta, etten koskaan löytäisi Jumalaa sillä yritysten ja epäonnistumisten tiellä, jolle laki johtaa. Ymmärsin, että Jumala hyväksyy minut, kun uskon Kristukseen.

20 I have been crucified with Christ, and I no longer live, but Christ lives in me. The life I live in the body, I live by faith in the Son of God, who loved me and gave Himself up for me.

20 Minut on ristiinnaulittu Kristuksen kanssa. Minä itse en enää elä, vaan Kristus elää minussa. Elän koko maanpäällisen elämäni luottaen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja kuoli puolestani.

21 I do not set aside the grace of God. For if righteousness comes through the law, then Christ died for nothing.

21 En voi pitää Kristuksen kuolemaa merkityksettömänä. Eihän hänen olisi tarvinnut kuolla, jos voisimme pelastua noudattamalla juutalaisten lakeja.