1 Thessalonians 2

1 You yourselves know, brothers, that our visit to you was not in vain.

1 Hyvät ystävät, tiedätte itse, miten tuloksellinen käyntimme teidän luonanne oli.

2 As you are aware, we had already endured suffering and shameful treatment in Philippi. But in the face of strong opposition, we were bold in our God to speak to you the gospel of God.

2 Vaikka meitä oli loukattu ja pahoinpidelty Filippissä juuri ennen Tessalonikaan tuloamme, Jumala antoi meille rohkeutta julistaa teidänkin luonanne samaa sanomaa avoimesti ja pelottomasti.

3 For our appeal does not arise from deceit or ulterior motives or trickery.

3 Tästä ymmärrätte, ettei meillä ollut mitään taka-ajatuksia, vaan olimme rehellisiä ja vilpittömiä.

4 Instead, we speak as those approved by God to be entrusted with the gospel, not in order to please men but God, who examines our hearts.

4 Jumala on uskonut totuutensa julistamisen meidän tehtäväksemme. Emme muuta sanomaamme kuulijoiden mielen mukaan, sillä haluamme olla mieliksi vain Jumalalle, joka tuntee syvimmätkin ajatuksemme.

5 As you know, we never used words of flattery or any pretext for greed. God is our witness!

5 Tiedätte hyvin, ettemme missään vaiheessa yrittäneet mielistellä teitä, ja Jumala voi todistaa, ettemme tekeytyneet ystäviksenne palkan toivossa.

6 Nor did we seek praise from you or from anyone else, although as apostles of Christ we had authority to demand it.

6–7 Kristuksen sanansaattajina olisimme kyllä ansainneetkin arvonantoa, mutta emme ole koskaan vaatineet sitä teiltä enempää kuin muiltakaan. Hoidimme teitä hellästi kuin äiti pientä lastaan,

7 On the contrary, we were gentle among you, like a nursing mother caring for her children.

8 We cared so deeply that we were delighted to share with you not only the gospel of God, but our own lives as well. That is how beloved you have become to us.

8 sillä olitte meille rakkaita. Siksi olimme valmiit antamaan sanomamme lisäksi oman henkemmekin teitä auttaaksemme.

9 Surely you recall, brothers, our labor and toil. We worked night and day so that we would not be a burden to anyone while we proclaimed to you the gospel of God.

9 Muistatte varmaan, miten kovasti teimme työtä siellä ollessamme. Uurastimme yötä päivää ansaitaksemme elatuksemme, ettemme olisi olleet kenellekään taakkana julistaessamme siellä Jumalan hyvää sanomaa.

10 You are witnesses, and so is God, of how holy, righteous, and blameless our conduct was among you who believed.

10 Voitte itse todistaa sen, minkä myös Jumala tietää: olimme ehdottoman rehellisiä teitä jokaista kohtaan.

11 For you know that we treated each of you as a father treats his own children—

11 Puhuimme teille rohkaisevasti kuin isä lapsilleen

12 encouraging you, comforting you, and urging you to walk in a manner worthy of God, who calls you into His own kingdom and glory.

12 ja pyysimme koko sydämestämme, että tuottaisitte arkielämällänne Jumalalle iloa ettekä häpeää. Onhan hän kutsunut teidät valtakuntaansa ja kirkkauteensa.

13 And we continually thank God because, when you received the word of God that you heard from us, you accepted it not as the word of men, but as it truly is, the word of God, which is also now at work in you who believe.

13 Kiitämme Jumalaa jatkuvasti siitä, että tajusitte meidän puhuvan hänen sanaansa eikä omiamme. Jumalan sanaahan se olikin, ja kun uskoitte siihen, sen vaikutus alkoi näkyä elämässänne.

14 For you, brothers, became imitators of the churches of God in Judea that are in Christ Jesus. You suffered from your own countrymen the very things they suffered from the Jews,

14 Sitten saitte kokea samaa kuin Juudean seurakunnat: jouduitte kärsimään omien maanmiestenne vainoa.

15 who killed both the Lord Jesus and their own prophets and drove us out as well. They are displeasing to God and hostile to all men,

15 Juutalaisethan ovat tappaneet ensin omat profeettansa ja sitten Herran Jeesuksenkin. Nyt he vainoavat meitä ja ovat ajaneet meidät sieltä pois. He vastustavat sekä Jumalaa että ihmisiä

16 hindering us from telling the Gentiles how they may be saved. As a result, they continue to heap up their sins to full capacity; the utmost wrath has come upon them.

16 yrittäessään estää meitä puhumasta pakanoille siitä, miten nämä voivat pelastua. Juutalaisten syntien määrä kasvaa, ja Jumalan vihan mitta alkaa täyttyä.

17 Brothers, although we were torn away from you for a short time (in person, not in heart), our desire to see you face to face was even more intense.

17 Rakkaat ystävät, meidän on nyt pakko olla teistä jonkin aikaa erossa, mutta olette aina lähellä sydäntämme ja tulisimme kovin mielellämme taas teitä tapaamaan.

18 For we wanted to come to you—indeed I, Paul, tried again and again—but Satan obstructed us.

18 Olimme jo lähdössä – minä, Paavali, kaksikin kertaa – mutta saatana esti matkamme.

19 After all, who is our hope, our joy, our crown of boasting, if it is not you yourselves in the presence of our Lord Jesus at His coming?

19–20 Te tuotte elämäämme toivoa ja iloa ja olette kunniapalkintomme, kun yhdessä seisomme Jeesuksen edessä hänen palatessaan.

20 You are indeed our glory and our joy.