Acts 13

1 Now in the church at Antioch there were prophets and teachers: Barnabas, Simeon called Niger, Lucius of Cyrene, Manaen (who had been brought up with Herod the tetrarch), and Saul.

1 Antiokian seurakunnassa oli useita profeettoja ja opettajia: Barnabas, Simeon (»Musta»), kyreneläinen Lukius, kuningas Herodeksen kasvatusveli Manaen sekä Saulus.

2 While they were worshiping the Lord and fasting, the Holy Spirit said, “Set apart for Me Barnabas and Saul for the work to which I have called them.”

2 Kun he kerran pitivät jumalanpalvelusta ja paastosivat, Pyhä Henki sanoi: »Vapauttakaa Barnabas ja Saulus suorittamaan sitä tehtävää, johon minä olen heidät valinnut.»

3 And after they had fasted and prayed, they laid their hands on them and sent them off.

3 Jatkettuaan paastoa ja rukoilemista miehet panivat kätensä heidän päälleen ja siunasivat heidät matkaan.

4 So Barnabas and Saul, sent forth by the Holy Spirit, went down to Seleucia and sailed from there to Cyprus.

4 Pyhä Henki ohjasi heidät Seleukiaan, josta he purjehtivat Kyprokseen.

5 When they arrived at Salamis, they proclaimed the word of God in the Jewish synagogues. And John was with them as their helper.

5 Siellä he puhuivat Salamiissa juutalaisten synagogassa. Johannes Markus oli tullut matkalle mukaan toimiakseen heidän apulaisenaan.

6 They traveled through the whole island as far as Paphos, where they found a Jewish sorcerer and false prophet named Bar-Jesus,

6–7 He kulkivat tämän jälkeen koko saaren läpi ja kertoivat Jeesuksesta kaikissa kaupungeissa. Pafossa he tapasivat juutalaisen noidan, Barjeesuksen, joka esiintyi profeettana. Tämä oli asettunut taloksi maaherra Sergius Pauluksen luo, joka oli hyvin viisas mies. Maaherra kutsui Barnabaan ja Sauluksen kuullakseen, mitä nämä puhuivat Jumalasta.

7 an attendant of the proconsul, Sergius Paulus. The proconsul, a man of intelligence, summoned Barnabas and Saul because he wanted to hear the word of God.

8 But Elymas the sorcerer (for that is what his name means) opposed them and tried to turn the proconsul from the faith.

8 Barjeesus, jonka kreikkalainen nimi oli Elymas, tuli kuitenkin väliin ja yritti estää Sergius Paulusta uskomasta Jumalaan.

9 Then Saul, who was also called Paul, filled with the Holy Spirit, looked directly at Elymas

9 Saulus, jota oli alettu sanoa myös Paavaliksi, katsoi silloin ankarasti Elymasta ja sanoi Pyhän Hengen täyttämänä:

10 and said, “O child of the devil and enemy of all righteousness, you are full of all kinds of deceit and trickery! Will you never stop perverting the straight ways of the Lord?

10 »Sinä olet saatanan asialla, olet ovela ja kiero. Etkö jo lakkaa vastustamasta Jumalaa ja hänen hyvyyttään?

11 Now look, the hand of the Lord is against you, and for a time you will be blind and unable to see the light of the sun.” Immediately mist and darkness came over him, and he groped about, seeking someone to lead him by the hand.

11 Herra rankaisee sinua: tulet joksikin aikaa sokeaksi.» Elymas menetti heti näkönsä ja kuljeskeli avuttomana ympäriinsä pyytäen, että joku taluttaisi häntä.

12 When the proconsul saw what had happened, he believed, for he was astonished at the teaching about the Lord.

12 Kun maaherra näki, mitä oli tapahtunut, hän uskoi ja ihmetteli Jumalan voimaa.

13 After setting sail from Paphos, Paul and his companions came to Perga in Pamphylia, where John left them to return to Jerusalem.

13 Paavali matkusti seuralaisineen laivalla Pafosta Vähään-Aasiaan ja nousi maihin Pergen satamassa. Johannes palasi sieltä Jerusalemiin.

14 And from Perga, they traveled inland to Pisidian Antioch, where they entered the synagogue on the Sabbath and sat down.

14 Barnabas ja Paavali jatkoivat matkaa Pisidian Antiokiaan. Sapattina he menivät synagogaan jumalanpalvelukseen.

15 After the reading from the Law and the Prophets, the synagogue leaders sent word to them: “Brothers, if you have a word of encouragement for the people, please speak.”

15 Kun Mooseksen ja profeettojen kirjoja oli tavan mukaan luettu, vieraat saivat synagogan johtajilta sanan: »Veljet, jos teillä on jotain sanottavaa seurakunnalle, niin puhukaa.»

16 Paul stood up, motioned with his hand, and began to speak: “Men of Israel and you Gentiles who fear God, listen to me!

16 Paavali nousi, viittasi kädellään tervehdykseksi ja aloitti: »Kuulkaa, israelilaiset ja te muut, jotka kunnioitatte Jumalaa!

17 The God of the people of Israel chose our fathers. He made them into a great people during their stay in Egypt, and with an uplifted arm He led them out of that land.

17 Israelin Jumala valitsi esi-isämme ja auttoi heidät ihmeellisellä tavalla pois Egyptistä, jossa he olivat orjina.

18 He endured their conduct for about forty years in the wilderness.

18 Hän hoiti heitä hyvin neljäkymmentä vuotta kestäneen autiomaamatkan aikana.

19 And having vanquished seven nations in Canaan, He gave their land to His people as an inheritance.

19–20 Sitten hän hävitti Kanaanin maasta seitsemän kansaa ja antoi Israelille näiden alueen. Noin neljänsadanviidenkymmenen vuoden kuluttua tulivat kansan johtajiksi tuomarit. Heidän jälkeensä kansaa johti profeetta Samuel.

20 All this took about 450 years. After this, God gave them judges until the time of Samuel the prophet.

21 Then the people asked for a king, and God gave them Saul son of Kish, from the tribe of Benjamin, who ruled forty years.

21 Kansa tahtoi kuningasta, ja Jumala antoi sille Saulin, Benjaminin sukuun kuuluvan Kiisin pojan. Saul hallitsi neljäkymmentä vuotta,

22 After removing Saul, He raised up David as their king and testified about him: ‘I have found David son of Jesse a man after My own heart; he will carry out My will in its entirety.’

22 mutta sitten Jumala antoi hänen tilalleen kuninkaaksi Daavidin. Jumala sanoi:’Daavid, Iisain poika, on minun mieleiseni ihminen, sillä hän tottelee minua.’

23 From the descendants of this man, God has brought to Israel the Savior Jesus, as He promised.

23 Daavidin jälkeläisistä Jumala on antanut lupauksensa mukaan Israelille vapauttajan, Jeesuksen.

24 Before the arrival of Jesus, John preached a baptism of repentance to all the people of Israel.

24 Ennen hänen tuloaan Johannes Kastaja julisti voimakkaasti, että jokaisen israelilaisen oli luovuttava synnistä ja tultava Jumalan luo.

25 As John was completing his course, he said, ‘Who do you suppose I am? I am not that One. But there is One coming after me whose sandals I am not worthy to untie.’

25 Kun Johannes oli suorittanut tehtävänsä, hän kysyi:’Pidättekö minua Messiaana? Hän tulee pian, ja häneen verrattuna minä en ole mitään.’

26 Brothers, children of Abraham, and you Gentiles who fear God, it is to us that this message of salvation has been sent.

26 Tämä pelastus koskee meitä kaikkia, sekä Aabrahamin jälkeläisiä että teitä muita, jotka kunnioitatte Jumalaa.

27 The people of Jerusalem and their rulers did not recognize Jesus, yet in condemning Him they fulfilled the words of the prophets that are read every Sabbath.

27 Jerusalemin juutalaiset ja heidän johtajansa tappoivat Jeesuksen, niin kuin oli ennustettukin. He eivät tajunneet kuka hän oli, vaikka olivat kuulleet joka sapatti, mitä profeetat olivat kirjoittaneet hänestä.

28 And though they found no ground for a death sentence, they asked Pilate to have Him executed.

28 He eivät keksineet mitään syytä, mistä hän olisi ansainnut kuolemantuomion, mutta kuitenkin he vaativat Pilatusta surmauttamaan hänet.

29 When they had carried out all that was written about Him, they took Him down from the tree and laid Him in a tomb.

29 Kun kaikki hänen kuolemaansa koskevat ennustukset olivat toteutuneet, hänet otettiin alas ristiltä ja haudattiin.

30 But God raised Him from the dead,

30 Mutta Jumala herätti hänet eloon!

31 and for many days He was seen by those who had accompanied Him from Galilee to Jerusalem. They are now His witnesses to our people.

31 Seuraavien päivien aikana monet, jotka olivat tulleet hänen kanssaan Galileasta Jerusalemiin, näkivät hänet useita kertoja. He puhuvat jatkuvasti tästä kaikille.

32 And now we proclaim to you the good news: What God promised our fathers

32–33 Barnabas ja minä olemme myös täällä tuomassa teille tätä hyvää uutista. Lupaus, jonka Jumala antoi esi-isillemme, on toteutunut meidän aikanamme, kun Jumala herätti Jeesuksen kuolleista. Toisessa psalmissa sanotaan juuri Jeesuksesta:’Sinä olet minun poikani, jonka tänään synnytin.’

33 He has fulfilled for us, their children, by raising up Jesus. As it is written in the second Psalm: ‘You are My Son; today I have become Your Father.’

34 In fact, God raised Him from the dead, never to see decay. As He has said: ‘I will give you the holy and sure blessings promised to David.’

34 Jumala oli luvannut, ettei Jeesus enää kuolisi. Raamatussa hän vakuuttaa:’Annan teidän kokea jotakin ihmeellistä, jonka lupasin Daavidille.’

35 So also, He says in another Psalm: ‘You will not let Your Holy One see decay.’

35 Toisessa kohdassa hän ilmaisee vielä selvemmin tarkoituksensa sanoessaan:’Jumala ei anna Pyhänsä joutua maatumaan.’

36 For when David had served God’s purpose in his own generation, he fell asleep. His body was buried with his fathers and saw decay.

36 Hän ei tarkoittanut Daavidia, joka kuoli sen jälkeen kun oli palvellut aikalaisiaan Jumalan tahdon mukaan. Hänet haudattiin, ja hänen ruumiinsa tuli maaksi.

37 But the One whom God raised from the dead did not see decay.

37 Jumala herätti elämään toisen, jonka ruumis siis ei maatunut.

38 Therefore let it be known to you, brothers, that through Jesus the forgiveness of sins is proclaimed to you.

38 Kuulkaa, rakkaat veljet! Tämä Jeesus voi antaa teidän syntinne anteeksi.

39 Through Him everyone who believes is justified from everything from which you could not be justified by the law of Moses.

39 Jokainen, joka uskoo häneen, vapautuu kaikesta syyllisyydestä, mistä Mooseksen laki ei pysty ihmistä vapauttamaan, ja Jumala hyväksyy hänet lapsekseen.

40 Watch out, then, that what was spoken by the prophets does not happen to you:

40 Toivottavasti teihin ei tarvitse soveltaa profeettojen sanoja:

41 ‘Look, you scoffers, wonder and perish! For I am doing a work in your days that you would never believe, even if someone told you.’”

41 ’Kuulkaa ja hukkukaa, totuuden halveksijat, kun ette usko vaikka kuulette kerrottavan, mitä teen teidän elinaikananne.’»

42 As Paul and Barnabas were leaving the synagogue, the people urged them to continue this message on the next Sabbath.

42 Kun ihmiset lähtivät jumalanpalveluksesta, he pyysivät Paavalia puhumaan heille taas viikon kuluttua.

43 After the synagogue was dismissed, many of the Jews and devout converts to Judaism followed Paul and Barnabas, who spoke to them and urged them to continue in the grace of God.

43 Monet juutalaiset ja ulkomaalaiset, jotka olivat olleet synagogassa, lähtivät Paavalin ja Barnabaan perässä. Paavali ja Barnabas kehottivat heitä ottamaan vastaan kaiken hyvän, mitä Jumala tarjosi heille lahjaksi.

44 On the following Sabbath, nearly the whole city gathered to hear the word of the Lord.

44 Seuraavalla viikolla melkein koko kaupunki oli liikkeellä, kun apostolit puhuivat Jumalan sanaa.

45 But when the Jews saw the crowds, they were filled with jealousy, and they blasphemously contradicted what Paul was saying.

45 Kun juutalaisten johtajat näkivät ihmisjoukon, he vimmastuivat ja väittivät vastaan ivaten, sanoipa Paavali mitä tahansa.

46 Then Paul and Barnabas answered them boldly: “It was necessary to speak the word of God to you first. But since you reject it and do not consider yourselves worthy of eternal life, we now turn to the Gentiles.

46 Silloin Paavali ja Barnabas selittivät rohkeasti: »Jumalan sanaa oli ensin tarjottava teille juutalaisille. Koska olette torjuneet sen ja osoittaneet olevanne sopimattomia ikuiseen elämään, viemme hyvän uutisen pakanoille.

47 For this is what the Lord has commanded us: ‘I have made you a light for the Gentiles, to bring salvation to the ends of the earth.’”

47 Sitä Herra tarkoitti sanoessaan:’Olen tehnyt sinut pakanoiden valoksi, että johtaisit heitä maailman ääristä pelastukseen.’»

48 When the Gentiles heard this, they rejoiced and glorified the word of the Lord, and all who were appointed for eternal life believed.

48 Kun pakanat kuulivat tämän, he tulivat hyvin iloisiksi. Kaikki, jotka Jumala oli valinnut ikuiseen elämään, uskoivat hänen sanaansa.

49 And the word of the Lord spread throughout that region.

49 Jumalan sana levisi koko maakuntaan.

50 The Jews, however, incited the religious women of prominence and the leading men of the city. They stirred up persecution against Paul and Barnabas and drove them out of their district.

50 Juutalaisten johtajat yllyttivät uskonnollismielisiä rikkaita naisia ja vaikutusvaltaisia miehiä vastustamaan Paavalia ja Barnabasta. Vieraat ajettiin ulos kaupungista.

51 So they shook the dust off their feet in protest against them and went to Iconium.

51 He pudistivat kaupungin pölyt jaloistaan ja menivät Ikonioniin.

52 And the disciples were filled with joy and with the Holy Spirit.

52 Ne, jotka olivat heidän työnsä tuloksena alkaneet uskoa Jeesukseen, saivat kokea suurta iloa, ja Herra täytti heidät Pyhällä Hengellä.