Acts 28

1 Once we were safely ashore, we learned that the island was called Malta.

1–2 Saimme pian tietää tulleemme Maltan saarelle. Asukkaat ottivat meidät ystävällisesti vastaan. He sytyttivät rantaan nuotion, sillä ilma oli sateinen ja kylmä.

2 The islanders showed us extraordinary kindness. They kindled a fire and welcomed all of us because it was raining and cold.

3 Paul gathered a bundle of sticks, and as he laid them on the fire, a viper, driven out by the heat, fastened itself to his hand.

3 Kun Paavali keräili nuotioon risuja, lämmön esiin houkuttelema kyykäärme pureutui hänen käteensä.

4 When the islanders saw the creature hanging from his hand, they said to one another, “Surely this man is a murderer. Although he was saved from the sea, Justice has not allowed him to live.”

4 Saaren asukkaat mutisivat keskenään: »Tuo on kyllä varmasti murhaaja, kun oikeuden jumalatar ei anna hänen elää, vaikka hän selvisi hengissä haaksirikosta.»

5 But Paul shook the creature off into the fire and suffered no ill effects.

5 Mutta Paavali ravisti käärmeen kädestään nuotioon, eikä hänen käynyt kuinkaan.

6 The islanders were expecting him to swell up or suddenly drop dead. But after waiting a long time and seeing nothing unusual happen to him, they changed their minds and said he was a god.

6 Ihmiset odottivat, että hän alkaisi turvota tai kaatuisi äkkiä kuolleena maahan. Kun aika kului, eikä mitään tapahtunut, he alkoivatkin pitää Paavalia jumalana.

7 Nearby stood an estate belonging to Publius, the chief official of the island. He welcomed us and entertained us hospitably for three days.

7 Lähellä rantaa oli saaren merkittävimmän miehen, Publiuksen, maatila. Hän otti meidät luokseen toipumaan ja piti ystävällisesti kolme päivää vierainaan.

8 The father of Publius was sick in bed, suffering from fever and dysentery. Paul went in to see him, and after praying and placing his hands on him, he healed the man.

8 Publiuksen isä sattui olemaan kovassa kuumeessa ja punataudissa. Paavali meni sairaan luo, rukoili hänen puolestaan ja paransi hänet panemalla kätensä hänen päälleen.

9 After this had happened, the rest of the sick on the island came and were cured as well.

9 Tämän jälkeen tulivat saaren muutkin sairaat parannettaviksi.

10 The islanders honored us in many ways and supplied our needs when we were ready to sail.

10 Saimme osaksemme monenlaisia kunnianosoituksia, ja kun lähdimme jatkamaan matkaa, saimme laivaan kaikkea, mitä tarvitsimme.

11 After three months we set sail in an Alexandrian ship that had wintered in the island. It had the Twin Brothers as a figurehead.

11 Lähtö tapahtui vasta kolmen kuukauden kuluttua haaksirikosta. Pääsimme saarella talvehtineeseen aleksandrialaiseen laivaan, nimeltä Castor ja Pollux.

12 Putting in at Syracuse, we stayed there three days.

12 Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Syrakusa, jonne jäimme kolmeksi päiväksi.

13 From there we weighed anchor and came to Rhegium. After one day, a south wind came up, and on the second day we arrived at Puteoli.

13 Sieltä kiersimme Regiumiin, ja kun seuraavana päivänä alkoi tuulla etelästä, pääsimme vuorokaudessa Puteoliin.

14 There we found some brothers who invited us to spend the week with them. And so we came to Rome.

14 Olimme siellä yhteydessä uskoviin, ja he pyysivät meitä jäämään luokseen viikoksi. Sen jälkeen purjehdimme Roomaan.

15 The brothers there had heard about us and traveled as far as the Forum of Appius and the Three Taverns to meet us. When Paul saw them, he was encouraged and gave thanks to God.

15 Kun Rooman kristityt kuulivat, että olimme tulossa, he lähtivät meitä vastaan Appiuksen torille ja Kolmen majatalon luo. Heidän tapaamisensa antoi Paavalille uutta rohkeutta, ja hän kiitti Jumalaa.

16 When we arrived in Rome, Paul was permitted to stay by himself, with a soldier to guard him.

16 Paavali sai Roomassa asua sotilaan vartioimana missä tahtoi.

17 After three days, he called together the leaders of the Jews. When they had gathered, he said to them, “Brothers, although I have done nothing against our people or the customs of our fathers, I was taken prisoner in Jerusalem and handed over to the Romans.

17 Kolme päivää tulonsa jälkeen hän kutsui kokoon paikalliset juutalaisten johtajat ja kertoi heille: »Hyvät veljet. Juutalaiset pidättivät minut Jerusalemissa ja luovuttivat oikeudenkäyntiä varten roomalaisille, vaikka en ollut aiheuttanut kenellekään vahinkoa enkä loukannut perinnäistapojamme.

18 They examined me and wanted to release me, because there was no basis for a death sentence against me.

18 Roomalaiset järjestivät oikeudenkäynnin ja olisivat vapauttaneet minut, koska en ollut tehnyt kuolemaa ansaitsevaa rikosta.

19 But when the Jews objected, I was compelled to appeal to Caesar, even though I have no charge to bring against my nation.

19 Minulla ei ole mitään kansaani vastaan, mutta kun juutalaiset vastustivat oikeuden päätöstä, minun oli vedottava keisariin.

20 So for this reason I have called to see you and speak with you. It is because of the hope of Israel that I am bound with this chain.”

20 Pyysin teitä tulemaan nyt tänne, että voisimme tutustua toisiimme. Haluaisin kertoa, miksi olen vangittuna: uskon, että Messias on tullut.»

21 The leaders replied, “We have not received any letters about you from Judea, nor have any of the brothers from there reported or even mentioned anything bad about you.

21 Juutalaisten johtajat vastasivat: »Kukaan Juudeasta ei ole kirjoittanut sinusta mitään, eivätkä Jerusalemista tulleet juutalaiset ole puhuneet sinusta pahaa.

22 But we consider your views worth hearing, because we know that people everywhere are speaking against this sect.”

22 Haluaisimme kuitenkin kuulla, mihin oikein uskot, sillä kristittyjähän arvostellaan joka paikassa ankarasti.»

23 So they set a day to meet with Paul, and many people came to the place he was staying. He expounded to them from morning to evening, testifying about the kingdom of God and persuading them about Jesus from the Law of Moses and the Prophets.

23 Sovittuna ajankohtana Paavalin asunnolle tuli heidän lisäkseen monia muitakin. Paavali kertoi heille Jumalan valtakunnasta ja opetti, mitä Mooseksen ja profeettojen kirjoissa oli sanottu Jeesuksesta. Aamulla hän aloitti puheensa ja jatkoi sitä aina iltaan asti.

24 Some of them were convinced by what he said, but others refused to believe.

24 Osa kuuntelijoista uskoi, osa ei.

25 They disagreed among themselves and began to leave after Paul had made this final statement: “The Holy Spirit was right when He spoke to your fathers through Isaiah the prophet:

25 Kiisteltyään keskenään asiasta he lähtivät pois. Paavali totesi: »Pyhä Henki oli oikeassa sanoessaan Jesajan välityksellä:

26 ‘Go to this people and say, “You will be ever hearing but never understanding; you will be ever seeing but never perceiving.”

26 ’Sano juutalaisille: Te kuulette ja näette, mutta ette ymmärrä,

27 For this people’s heart has grown callous; they hardly hear with their ears, and they have closed their eyes. Otherwise they might see with their eyes, hear with their ears, understand with their hearts, and turn, and I would heal them.’

27 sillä sydämenne ovat kovettuneet, korvanne eivät kuule ja silmänne ovat pimeät, koska ette halua käsittää, mistä on kysymys, ettekä tulla minun parannettavakseni.’

28 Be advised, therefore, that God’s salvation has been sent to the Gentiles, and they will listen!”

28–29 Muistakaa, että Jumala haluaa myös pakanoiden pelastuvan, ja he kyllä uskovat kun kerron heille Jeesuksesta.»

29

30 Paul stayed there two full years in his own rented house, welcoming all who came to visit him.

30 Paavali asui omassa vuokra-asunnossaan kaksi vuotta ja otti mielellään vastaan vieraita.

31 Boldly and freely he proclaimed the kingdom of God and taught about the Lord Jesus Christ.

31 Hän kertoi heille rohkeasti Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksesta, eikä kukaan yrittänyt estää häntä.