Acts 27

1 When it was decided that we would sail for Italy, Paul and some other prisoners were handed over to a centurion named Julius, who belonged to the Imperial Regiment.

1 Kaikki oli viimein kunnossa Italian-matkaamme varten. Paavali ja muutama muu vanki joutuivat Juliuksen, keisarillisen joukko-osaston päällikön, valvontaan.

2 We boarded an Adramyttian ship about to sail for ports along the coast of Asia, and we put out to sea. Aristarchus, a Macedonian from Thessalonica, was with us.

2 Lähdimme purjehtimaan kreikkalaisella laivalla, jonka oli tarkoitus pysähtyä useissa Vähän-Aasian satamissa. Mukanamme oli myös kreikkalainen Aristarkus Tessalonikasta.

3 The next day we landed at Sidon, and Julius treated Paul with consideration, allowing him to visit his friends and receive their care.

3 Pysähdyimme seuraavana päivänä Siidonissa. Julius oli Paavalille hyvin ystävällinen ja antoi hänen mennä maihin tapaamaan ystäviä ja nauttimaan heidän vieraanvaraisuudestaan.

4 After putting out from there, we sailed to the lee of Cyprus because the winds were against us.

4 Lähdettyämme taas merelle purjehdimme vastatuulen takia Kyproksen pohjoispuolelta saaren ja mantereen välistä.

5 And when we had sailed across the open sea off the coast of Cilicia and Pamphylia, we came to Myra in Lycia.

5 Ohitimme Kilikian ja Pamfylian rannikot ja laskimme maihin Lykian Myraan.

6 There the centurion found an Alexandrian ship sailing for Italy and put us on board.

6 Päällikkömme huomasi siellä aleksandrialaisen laivan, joka oli menossa Italiaan, ja siirryimme siihen.

7 After sailing slowly for many days, we arrived off Cnidus. When the wind impeded us, we sailed to the lee of Crete, opposite Salmone.

7 Purjehtiminen oli seuraavina päivinä vaivalloista. Pääsimme lopulta Knidoksen kohdalle, mutta koska tuuli oli käynyt todella kovaksi, jatkoimme matkaa Salmonen niemen ohi Kreetan suojiin.

8 After we had moved along the coast with difficulty, we came to a place called Fair Havens, near the town of Lasea.

8 Etenimme hitaasti sen rannikkoa pitkin ja tulimme Lasaian kaupungin lähellä sijaitsevaan paikkaan, jonka nimi oli Kauniit satamat.

9 By now much time had passed, and the voyage had already become dangerous because it was after the Fast. So Paul advised them,

9 Jäimme sinne moneksi päiväksi. Sää alkoi käydä pitkille merimatkoille vaaralliseksi, koska oli jo myöhäissyksy. Paavali huomautti tästä laivan miehistölle.

10 “Men, I can see that our voyage will be filled with disaster and great loss, not only to ship and cargo, but to our own lives as well.”

10 »Kuulkaa, on varmasti vaarallista jatkaa nyt matkaa. Voimme joutua haaksirikkoon, ja meiltä menee sekä laiva että lasti – ehkä vielä henkikin», hän sanoi.

11 But contrary to Paul’s advice, the centurion was persuaded by the pilot and by the owner of the ship.

11 Vangeista vastaava upseeri uskoi kuitenkin laivanvarustajaa ja kapteenia enemmän kuin Paavalia.

12 Since the harbor was unsuitable to winter in, the majority decided to sail on, hoping that somehow they could reach Phoenix to winter there. Phoenix was a harbor in Crete facing both southwest and northwest.

12 Koska olimme avosatamassa, jossa talvehtiminen olisi hankalaa, useimmat halusivat lähteä yrittämään Foiniksiin, erääseen Kreetan satamaan. Se oli avoin vain lounaaseen ja luoteeseen.

13 When a gentle south wind began to blow, they thought they had their opportunity. So they weighed anchor and sailed along, hugging the coast of Crete.

13 Alkoi juuri sopivasti tuulla etelästä, ja suunnitelman toteuttaminen näytti mahdolliselta. Ankkuri nostettiin, ja lähdettiin purjehtimaan pitkin rannikkoa.

14 But it was not long before a cyclone called the Northeaster swept down across the island.

14–15 Pian ilma yllättäen muuttui, ja laiva joutui rajun koillismyrskyn kouriin. Miehet eivät yrityksistään huolimatta pystyneet enää ohjaamaan sitä rannikolle, ja niin olimme tuuliajolla.

15 Unable to head into the wind, the ship was caught up. So we gave way and let ourselves be driven along.

16 Passing to the lee of a small island called Cauda, we barely managed to secure the lifeboat.

16 Pienen Klauda-nimisen saaren suojissa onnistuimme töin tuskin kiskomaan turvaan pelastusveneen, jota olimme siihen asti hinanneet perässämme.

17 After hoisting it up, the crew used ropes to undergird the ship. And fearing that they would run aground on the sandbars of Syrtis, they lowered the sea anchor and were driven along.

17 Sen jälkeen laivan ympärille sidottiin köysiä. Merimiehet pelkäsivät, että ajautuisimme Afrikan rannikon hiekkasärkille, ja laskivat purjeet. Ajelehdimme tuulessa päämäärättömästi.

18 We were tossed so violently that the next day the men began to jettison the cargo.

18 Kun merenkäynti yhä yltyi, miehistö heitti seuraavana päivänä lastin yli laidan,

19 On the third day, they threw the ship’s tackle overboard with their own hands.

19 ja kolmantena päivänä heitimme yhteisvoimin kaiken irtaimen mereen.

20 When neither sun nor stars appeared for many days and the great storm continued to batter us, we abandoned all hope of being saved.

20 Kauhea myrsky raivosi vuorokausikaupalla, ja kun meillä ei ollut aavistustakaan, missäpäin olimme, menetimme lopulta kaiken toivon selvitä hengissä.

21 After the men had gone a long time without food, Paul stood up among them and said, “Men, you should have followed my advice not to sail from Crete. Then you would have averted this disaster and loss.

21 Moneen päivään ei ollut syöty mitään. Lopulta Paavali kutsui miehistön kokoon ja sanoi: »Jos olisitte uskoneet minua ja jääneet Kreetaan, olisitte säästyneet tältä vahingolta.

22 But now I urge you to keep up your courage, because you will not experience any loss of life, but only of the ship.

22 Mutta älkää hätäilkö! Kukaan meistä ei huku, vaikka laiva uppoaakin.

23 For just last night an angel of the God to whom I belong and whom I serve stood beside me

23 Viime yönä Jumalani, jota palvelen, lähetti enkelinsä

24 and said, ‘Do not be afraid, Paul; you must stand before Caesar. And look, God has granted you the lives of all who sail with you.’

24 sanomaan minulle:’Älä pelkää, Paavali, sinä pääset perille keisarin luo! Jumala on myös kuullut rukouksesi ja pelastaa kaikki matkatoverisi.’

25 So take courage, men, for I believe God that it will happen just as He told me.

25 Älkää siis ollenkaan pelätkö! Uskon Jumalaa, ja varmasti käy niin kuin hän on sanonut.

26 However, we must run aground on some island.”

26 Mutta aallot heittävät laivan ilmeisesti jonkin saaren rantaan.»

27 On the fourteenth night we were still being driven across the Adriatic Sea. About midnight the sailors sensed they were approaching land.

27 Tuli neljästoista yömme myrskyn kourissa Välimerellä. Puolenyön aikaan merimiehistä alkoi tuntua, että lähestyimme maata.

28 They took soundings and found that the water was twenty fathoms deep. Going a little farther, they took another set of soundings that read fifteen fathoms.

28 He luotasivat ja totesivat, että syvyys oli neljäkymmentä metriä. Vähän ajan kuluttua se oli vain kolmekymmentä metriä.

29 Fearing that we would run aground on the rocks, they dropped four anchors from the stern and prayed for daybreak.

29 Laiva siis lähestyi rantaa koko ajan. Merimiehet pelkäsivät kareja ja laskivat perästä neljä ankkuria. Aamun valkenemista odotettiin hartaasti.

30 Meanwhile, the sailors attempted to escape from the ship. Pretending to lower anchors from the bow, they let the lifeboat down into the sea.

30 Muutamat merimiehet aikoivat lähteä laivasta ja irrottivat pelastusveneen laskeakseen muka keulasta ankkureita mereen.

31 But Paul said to the centurion and the soldiers, “Unless these men remain with the ship, you cannot be saved.”

31 Paavali sanoi silloin päällikölle ja sotilaille: »Jos yksikin lähtee, kuolette kaikki.»

32 So the soldiers cut the ropes to the lifeboat and set it adrift.

32 Sotilaat hakkasivat veneen köydet poikki ja päästivät sen menemään.

33 Right up to daybreak, Paul kept urging them all to eat: “Today is your fourteenth day in constant suspense, without taking any food.

33 Aamuyöllä Paavali kehotti kaikkia syömään. »Ettehän ole kahteen viikkoon syöneet mitään», hän totesi.

34 So for your own preservation, I urge you to eat something, because not a single hair of your head will be lost.”

34 »Nyt tarvitsemme voimaa. Hiuskarvakaan ei katoa päästänne.»

35 After he had said this, Paul took bread and gave thanks to God in front of them all. Then he broke it and began to eat.

35 Sitten hän otti leipäpalasen, kiitti kaikkien nähden Jumalaa ja rupesi syömään.

36 They were all encouraged and took some food themselves.

36 Muillekin tuli äkkiä parempi olo ja he rupesivat syömään.

37 In all, there were 276 of us on board.

37 Meitä oli kaikkiaan 276 henkeä.

38 After the men had eaten their fill, they lightened the ship by throwing the grain into the sea.

38 Syönnin jälkeen alusta kevennettiin vielä heittämällä vilja mereen.

39 When daylight came, they did not recognize the land, but they sighted a bay with a sandy beach, where they decided to run the ship aground if they could.

39 Kun päivä vaikeni, he näkivät oudon rannikon. Siinä oli lahdenpoukama, johon laiva päätettiin yrittää ohjata.

40 Cutting away the anchors, they left them in the sea as they loosened the ropes that held the rudders. Then they hoisted the foresail to the wind and made for the beach.

40 Ankkurit hakattiin poikki ja jätettiin mereen. Peräsimet irrotettiin, keulapurje nostettiin ja laivaa ohjattiin kohti rantaa.

41 But the ship struck a sandbar and ran aground. The bow stuck fast and would not move, and the stern was being broken up by the pounding of the waves.

41 Mutta laiva joutui vedenalaiselle karikolle ja juuttui keulastaan kiinni. Peräpuoli alkoi hajota aallokossa.

42 The soldiers planned to kill the prisoners so none of them could swim to freedom.

42 Sotilaat halusivat tappaa vangit, etteivät he pääsisi uimalla karkuun.

43 But the centurion, wanting to spare Paul’s life, thwarted their plan. He commanded those who could swim to jump overboard first and get to land.

43 Päällikkö halusi säästää Paavalin ja kielsi sotilaita toteuttamasta suunnitelmaansa. Hän käski uimataitoisten hypätä ensin veteen ja lähteä maihin

44 The rest were to follow on planks and various parts of the ship. In this way everyone was brought safely to land.

44 ja muiden käyttää apunaan lautoja ja laivankappaleita. Tällä tavoin kaikki pääsivät turvaan.