Hebrews 12

1 Therefore, since we are surrounded by such a great cloud of witnesses, let us throw off every encumbrance and the sin that so easily entangles, and let us run with endurance the race set out for us.

1 Koska ympärillämme on näin valtava joukko uskon ihmisiä, heittäkäämme mekin pois painolasti, joka hidastaa juoksuamme – erityisesti synnit, joihin jatkuvasti kompastumme – ja jatkakaamme kestävinä eteenpäin siinä kilpailussa, johon Jumala on meidät pannut.

2 Let us fix our eyes on Jesus, the author and perfecter of our faith, who for the joy set before Him endured the cross, scorning its shame, and sat down at the right hand of the throne of God.

2 Katsokaa Jeesusta, joka on antanut meille uskon ja joka myös tekee sen täydelliseksi! Hän oli valmis kärsimään häpeällisen kuoleman ristillä, sillä hän tiesi, mikä ilo häntä sen jälkeen odotti. Nyt hän istuu valtaistuimella Jumalan oikealla puolella.

3 Consider Him who endured such hostility from sinners, so that you will not grow weary and lose heart.

3 Jotta ette alkaisi pelätä ja väsyä, ajatelkaa, miten kärsivällinen Jeesus oli, kun syntiset ihmiset kiduttivat häntä.

4 In your struggle against sin, you have not yet resisted to the point of shedding your blood.

4 Te ette ole vielä koskaan taistelleet syntiä ja kiusausta vastaan niin tosissanne, että olisitte hikoilleet verta.

5 And you have forgotten the exhortation that addresses you as sons: “My son, do not take lightly the discipline of the Lord, and do not lose heart when He rebukes you.

5 Oletko kokonaan unohtanut, miten rohkaisevasti Jumala on puhunut sinulle, omalle lapselleen? Hänhän sanoi: »Poikani, älä suutu, kun Herra kurittaa sinua. Älä masennu, kun hän näyttää sinulle, missä olet ollut väärässä.

6 For the Lord disciplines the one He loves, and He chastises every son He receives.”

6 Hänen kurituksensa on merkki siitä, että hän rakastaa sinua. Kun hän sinua lyö, tiedät varmasti olevasi hänen lapsensa.»

7 Endure suffering as discipline; God is treating you as sons. For what son is not disciplined by his father?

7 Antakaa Herran kasvattaa teitä niin kuin rakastava isä lapsiaan. Onko kuultu lapsesta, jota ei olisi tarvinnut ojentaa?

8 If you do not experience discipline like everyone else, then you are illegitimate children and not true sons.

8 Ette te siis ole Jumalan omia lapsia, jos hän ei tarvittaessa kurita teitä niin kuin isä.

9 Furthermore, we have all had earthly fathers who disciplined us, and we respected them. Should we not much more submit to the Father of our spirits and live?

9 Lapsi kunnioittaa maallista isäänsä, vaikka saa häneltä kuritusta. Eikö meidän pitäisi ottaa iloisina vastaan taivaallisen Isän kasvatus, jotta pääsisimme todelliseen elämään?

10 Our fathers disciplined us for a short time as they thought best, but God disciplines us for our good, so that we may share in His holiness.

10 Maallinen isä kasvatti meitä parhaan taitonsa mukaan muutamia lyhyitä vuosia varten. Jumala ojentaa meitä siksi, että hän tahtoo antaa meille parasta mahdollista: oman pyhyytensä.

11 No discipline seems enjoyable at the time, but painful. Later on, however, it yields a harvest of righteousness and peace to those who have been trained by it.

11 Ei ole hauskaa olla kuritettavana. Se koskee. Mutta jälkeenpäin näemme tuloksen: elämän ja rauhan Jumalan yhteydessä.

12 Therefore strengthen your limp hands and weak knees.

12 Ottakaa tukevasti kiinni väsyneillä käsillänne ja seisokaa suorina vapisevilla jaloillanne!

13 Make straight paths for your feet, so that the lame may not be disabled, but rather healed.

13 Kulkekaa suoraa, tasaista polkua, niin että ne, jotka teitä seuraavat, eivät kompastu ja satuta itseään, vaikka olisivat heikkoja ja vammaisia – vaan päinvastoin voimistuvat.

14 Pursue peace with everyone, as well as holiness, without which no one will see the Lord.

14 Pyrkikää kaikessa rauhaan sekä puhtaaseen ja pyhään elämään. Vain silloin saatte nähdä Herran.

15 See to it that no one falls short of the grace of God, and that no root of bitterness springs up to cause trouble and defile many.

15 Pitäkää huolta toisistanne, ettei kukaan jäisi vaille Jumalan parhaita lahjoja. Älkää antako minkäänlaisen katkeruuden juurtua keskuuteenne. Kasvaessaan se aiheuttaisi suurta vahinkoa monen elämälle.

16 See to it that no one is sexually immoral, or is godless like Esau, who for a single meal sold his birthright.

16 Varokaa, ettei kukaan lankeaisi epäsiveelliseen elämään tai suhtautuisi Jumalaan välinpitämättömästi kuten Eesau, joka vaihtoi esikoispojan oikeutensa yhteen ateriaan.

17 For you know that afterward, when he wanted to inherit the blessing, he was rejected. He could find no ground for repentance, though he sought the blessing with tears.

17 Myöhemmin hän olisi halunnut oikeutensa takaisin, mutta silloin oli jo myöhäistä katua, vaikka hän kuinka itki. Olkoon se teille varoittavana esimerkkinä.

18 For you have not come to a mountain that can be touched and that is burning with fire; to darkness, gloom, and storm;

18 Teidän ei ole tarvinnut joutua kokemaan sellaista kauhua, tulen hehkua, synkkyyttä, pimeyttä ja hirmumyrskyä kuin israelilaisten Siinain vuoren juurella, kun Jumala antoi heille käskynsä.

19 to a trumpet blast or to a voice that made its hearers beg that no further word be spoken.

19 He kuulivat pelottavan torventoitotuksen ja äänen, jolla oli niin kauhistuttava sanoma, että israelilaiset pyysivät Jumalaa vaikenemaan.

20 For they could not bear what was commanded: “If even an animal touches the mountain, it must be stoned.”

20 He järkyttyivät, kun Jumala määräsi, että kuka ikinä vuoreen koskisi – olkoon vaikka eläin –, sen olisi kuoltava.

21 The sight was so terrifying that even Moses said, “I am trembling with fear.”

21 Mooseskin pelästyi näkemäänsä niin että vapisi.

22 Instead, you have come to Mount Zion, to the city of the living God, the heavenly Jerusalem. You have come to myriads of angels

22 Te sen sijaan olette tulleet Siionin vuorelle, elävän Jumalan kaupunkiin, taivaalliseen Jerusalemiin, jonne on kokoontunut myös enkelien lukematon joukko.

23 in joyful assembly, to the congregation of the firstborn, enrolled in heaven. You have come to God the Judge of all, to the spirits of the righteous made perfect,

23 Olette tulleet seurakunnan luo, jonka jäsenten nimet on kirjoitettu muistiin taivaassa, ja Jumalan, kaikkien tuomarin, luo ja jo täydelliseksi tehtyjen ihmisten henkien luo.

24 to Jesus the mediator of a new covenant, and to the sprinkled blood that speaks a better word than the blood of Abel.

24 Olette tulleet itsensä Jeesuksen luo, joka on saattanut meidät uuteen, ihmeelliseen liittoon, ja vihmotun veren luo, joka merkitsee anteeksiantoa eikä kostoa niin kuin Aabelin veri.

25 See to it that you do not refuse Him who speaks. For if the people did not escape when they refused Him who warned them on earth, how much less will we escape if we reject Him who warns us from heaven?

25 Kuunnelkaa siis häntä, joka teille puhuu. Israelilaiset eivät päässeet pakoon, kun kieltäytyivät kuuntelemasta Moosesta, ihmistä, joka välitti heille Jumalan sanat. Miten meille käykään, jos emme kuuntele suoraan taivaasta puhuvaa Jumalaa?

26 At that time His voice shook the earth, but now He has promised, “Once more I will shake not only the earth, but heaven as well.”

26 Kun hän puhui Siinain vuorelta, hänen äänensä vavisutti maata. Hän on sanonut, että seuraavana kerralla hän ei järisytä vain maata, vaan myös taivasta.

27 The words “Once more” signify the removal of what can be shaken—that is, created things—so that the unshakable may remain.

27 Tällä hän tarkoittaa, että hän seuloo pois sellaisen, millä ei ole kestävää perustusta. Vain se, mikä on järkkymätöntä, jää siis jäljelle.

28 Therefore, since we are receiving an unshakable kingdom, let us be filled with gratitude, and so worship God acceptably with reverence and awe.

28 Koska meillä on järkkymätön valtakunta, jota mikään ei voi kukistaa, meidän on syytä palvella Jumalaa kiitollisin mielin, pyhää pelkoa tuntien,

29 “For our God is a consuming fire.”

29 sillä meidän Jumalamme on kuluttava tuli.