Hebrews 11

1 Now faith is the assurance of what we hope for and the certainty of what we do not see.

1 Usko – luottamus Jumalaan ja hänen lupauksiinsa – antaa toivollemme varmuuden ja vakuuttaa meidät näkymättömien todellisuudesta.

2 This is why the ancients were commended.

2 Entisaikoina eläneet Jumalan ihmiset olivat kuuluisia uskostaan.

3 By faith we understand that the universe was formed at God’s command, so that what is seen was not made out of what was visible.

3 Koska uskomme Jumalan sanan, tiedämme, että koko maailmankaikkeus syntyi Jumalan käskystä eikä mistään näkyvästä.

4 By faith Abel offered God a better sacrifice than Cain did. By faith he was commended as righteous when God gave approval to his gifts. And by faith he still speaks, even though he is dead.

4 Uskon varassa Aabel totteli Jumalaa ja toi hänelle uhrin, josta Jumala piti enemmän kuin Kainin uhrista. Jumala ilmaisi hyväksyvänsä Aabelin hyväksyessään tämän lahjan. Vaikka Aabel on kuollut kauan sitten, hänen uskostaan voidaan vieläkin oppia luottamusta Jumalaan.

5 By faith Enoch was taken up so that he did not see death: “He could not be found, because God had taken him away.” For before he was taken, he was commended as one who pleased God.

5 Myös Eenok luotti Jumalaan. Siksi hänen ei tarvinnut kuolla, vaan Jumala otti hänet yllättäen suoraan taivaaseen. Ennen tätä Jumala oli sanonut, että Eenok oli hänen mielensä mukainen ihminen.

6 And without faith it is impossible to please God. For anyone who approaches Him must believe that He exists and that He rewards those who earnestly seek Him.

6 Ilman uskoa ei kukaan voi olla Jumalan mielen mukainen. Jokaisen Jumalan luo tulevan on uskottava, että Jumala on olemassa ja että hän palkitsee sen, joka etsii häntä vilpittömästi.

7 By faith Noah, when warned about things not yet seen, in godly fear built an ark to save his family. By faith he condemned the world and became heir of the righteousness that comes by faith.

7 Samoin Nooa luotti Jumalaan. Hän kuuli Jumalan varoittavan siitä, mitä oli tulossa. Merkkiäkään vedenpaisumuksesta ei näkynyt, mutta Nooa uskoi Jumalaa ja rakensi viivyttelemättä arkin. Hänen perheensä pelastui. Nooan usko Jumalaan oli muun maailman synnin ja epäuskon täysi vastakohta, sillä muut ihmiset eivät totelleet Jumalaa. Nooa uskoi, ja siksi hän pääsi Jumalan hyväksymien joukkoon.

8 By faith Abraham, when called to go to a place he would later receive as his inheritance, obeyed and went, without knowing where he was going.

8 Aabraham luotti Jumalaan. Jumala käski Aabrahamin lähteä kotoaan ja muuttaa maahan, jonka hän tälle antaisi. Aabraham totteli ja lähti liikkeelle, vaikkei edes tiennyt, mihin oli menossa.

9 By faith he dwelt in the promised land as a stranger in a foreign country. He lived in tents, as did Isaac and Jacob, who were heirs with him of the same promise.

9 Ja kun hän sitten pääsi Jumalan lupaamaan maahan, hän asui teltoissa, kuin olisi ollut siellä vain käymässä. Samoin tekivät Iisak ja Jaakob, joita koski sama lupaus.

10 For he was looking forward to the city with foundations, whose architect and builder is God.

10 Aabraham oli näet varmasti vakuuttunut, että Jumala veisi hänet siihen taivaan kaupunkiin, jonka Jumala itse on suunnitellut ja rakentanut.

11 By faith Sarah, even though she was barren and beyond the proper age, was enabled to conceive a child, because she considered Him faithful who had promised.

11 Saarakin uskoi Jumalan lupaukseen, ja siksi hän saattoi tulla äidiksi vielä yli-ikäisenä. Hän tiesi Jumalan pitävän sanansa.

12 And so from one man, and he as good as dead, came descendants as numerous as the stars in the sky and as countless as the sand on the seashore.

12 Myös Aabraham oli liian vanha, mutta silti hänestä sai alkunsa kokonainen kansakunta: hänen jälkeläisiään on lukematon määrä – kuin taivaalla tähtiä ja merenrannassa hiekanjyviä.

13 All these people died in faith, without having received the things they were promised. However, they saw them and welcomed them from afar. And they acknowledged that they were strangers and exiles on the earth.

13 Nämä uskon ihmiset, joista olen kertonut, kuolivat ennen kuin olivat saaneet kaiken, minkä Jumala oli heille luvannut. Mutta uskon silmin he näkivät sen olevan odottamassa heitä ja olivat siitä iloisia. He näet tiesivät, ettei heidän oikea kotinsa ollutkaan maan päällä: he olivat täällä vieraita.

14 Now those who say such things show that they are seeking a country of their own.

14 He odottivat pääsyä oikeaan kotiinsa, taivaaseen.

15 If they had been thinking of the country they had left, they would have had opportunity to return.

15 He olisivat hyvin voineet palata siihen maahan, mistä olivat lähteneet,

16 Instead, they were longing for a better country, a heavenly one. Therefore God is not ashamed to be called their God, for He has prepared a city for them.

16 mutta he eivät halunneet, sillä he elivät taivasta varten. Jumala ei häpeä olla tällaisten ihmisten Jumala. Hän on tehnyt heitä varten taivaan kaupungin.

17 By faith Abraham, when he was tested, offered up Isaac on the altar. He who had received the promises was ready to offer his one and only son,

17 Aabrahamin usko Jumalan lupauksiin kesti, vaikka Jumala pani sen koetukselle. Aabraham oli valmis uhraamaan poikansa Iisakin alttarilla Jumalalle.

18 even though God had said to him, “Through Isaac your offspring will be reckoned.”

18 Kuitenkin juuri tästä Iisakista Jumala oli luvannut antaa Aabrahamille jälkeläisiksi kokonaisen kansan!

19 Abraham reasoned that God could raise the dead, and in a sense, he did receive Isaac back from death.

19 Aabraham uskoi, että jos Iisak kuolisi, Jumala herättäisi hänet uudestaan eloon. Uskonsa tähden hän saikin Iisakin takaisin.

20 By faith Isaac blessed Jacob and Esau concerning the future.

20 Uskon silmin Iisak näki, että Jumala vastaisuudessa siunaisi hänen kahta poikaansa, Jaakobia ja Eesauta.

21 By faith Jacob, when he was dying, blessed each of Joseph’s sons and worshiped as he leaned on the top of his staff.

21 Uskossa Jumalaan Jaakob, joka oli vanha ja jo kuolemaisillaan, siunasi sauvaansa nojaten Joosefin molemmat pojat.

22 By faith Joseph, when his end was near, spoke about the exodus of the Israelites and gave instructions about his bones.

22 Uskon varassa Joosef puhui elämänsä loppuaikoina luottavasti siitä, että Jumala johtaisi Israelin kansan Egyptistä. Hän oli asiasta niin varma, että määräsi kansan ottamaan hänen luunsa mukaansa.

23 By faith Moses’ parents hid him for three months after his birth, because they saw that he was a beautiful child, and they were unafraid of the king’s edict.

23 Myös Mooseksen vanhemmilla oli uskoa. Faarao oli käskenyt tappaa israelilaisten lapset. Kun Mooseksen isä ja äiti näkivät, että Jumala oli antanut heille suloisen lapsen, he uskoivat, että Jumala pelastaisi pojan ja pitivät häntä pelkäämättä piilossa kolme kuukautta.

24 By faith Moses, when he was grown, refused to be called the son of Pharaoh’s daughter.

24–25 Uskon tähden Mooses aikuiseksi tultuaan kieltäytyi esiintymästä faaraon tyttärenpoikana. Mieluummin hän kärsi huonoa kohtelua yhdessä Jumalan kansan kanssa kuin nautti synnin tuottamasta hetkellisestä mielihyvästä.

25 He chose to suffer oppression with God’s people rather than to experience the fleeting enjoyment of sin.

26 He valued disgrace for Christ above the treasures of Egypt, for he was looking ahead to his reward.

26 Hänestä oli parempi kärsiä Jumalan lupaaman Kristuksen tähden kuin omistaa kaikki Egyptin aarteet, sillä hän odotti sitä suurta palkintoa, jonka saisi Jumalalta.

27 By faith Moses left Egypt, not fearing the king’s anger; he persevered because he saw Him who is invisible.

27 Hän luotti niin lujasti Jumalaan, että uskalsi lähteä Egyptistä pelkäämättä faaraon vihaa. Mooses kulki rohkeasti tietään. Tuntui kuin hän olisi suorastaan nähnyt Jumalan.

28 By faith he kept the Passover and the sprinkling of blood, so that the destroyer of the firstborn would not touch Israel’s own firstborn.

28 Kun Jumalan lähettämä pelottava kuoleman enkeli tuli surmaamaan egyptiläisten esikoiset, Mooses uskoi, että Jumala pelastaisi kansansa. Hän käski israelilaisia perheitä teurastamaan karitsan, niin kuin Jumala oli määrännyt, ja sivelemään verellä omien kotiensa ovenpielet.

29 By faith the people passed through the Red Sea as on dry land; but when the Egyptians tried to follow, they were drowned.

29 Usko Jumalaan sai israelilaiset kulkemaan Punaisenmeren poikki kuin kuivaa maata pitkin. Mutta kun egyptiläiset yrittivät tulla perässä, he hukkuivat kaikki.

30 By faith the walls of Jericho fell, after the people had marched around them for seven days.

30 Usko sai Jerikon muurit sortumaan, kun israelilaiset olivat Jumalan käskystä kiertäneet niitä seitsemän päivää.

31 By faith the prostitute Rahab, because she welcomed the spies in peace, did not perish with those who were disobedient.

31 Uskonsa tähden pelastui prostituoitu Raahab, joka otti israelilaisten tiedustelijat vastaan, kun muut kaupunkilaiset kieltäytyivät tottelemasta Jumalaa ja tuhoutuivat.

32 And what more shall I say? Time will not allow me to tell of Gideon, Barak, Samson, Jephthah, David, Samuel, and the prophets,

32 Onko minun vielä jatkettava? Veisi liikaa aikaa, jos kertoisin Gideonista, Baarakista, Simsonista, Jeftasta, Daavidista, Samuelista ja kaikista profeetoista.

33 who through faith conquered kingdoms, administered justice, and gained what was promised; who shut the mouths of lions,

33 Uskon voimalla he voittivat taisteluja, kukistivat valtakuntia, hallitsivat oikeudenmukaisesti ja saivat sen, mitä Jumala on luvannut. Uskonsa tähden he säilyivät vahingoittumattomina leijonien luolassa

34 quenched the raging fire, and escaped the edge of the sword; who gained strength from weakness, became mighty in battle, and put foreign armies to flight.

34 ja tulipätsissä tai välttivät tappavan miekaniskun. Jotkut saivat voimansa takaisin oltuaan heikkoja tai sairaita. Toiset ajoivat pakoon kokonaisia sotajoukkoja.

35 Women received back their dead, raised to life again. Others were tortured and refused their release, so that they might gain a better resurrection.

35 Eräät naiset ovat uskonsa tähden saaneet kuolleen omaisensa takaisin luokseen. Mutta on myös niitä, jotka luottivat Jumalaan ja jotka kuitenkin lyötiin kuoliaaksi. Heistä oli parempi kuolla kuin luopua Jumalasta ja päästä sen tähden vapaaksi. He uskoivat siirtyvänsä kuoleman jälkeen parempaan elämään.

36 Still others endured mocking and flogging, and even chains and imprisonment.

36 Monia pilkattiin ja ruoskittiin ja pantiin vankilaan.

37 They were stoned, they were sawed in two, they were put to death by the sword. They went around in sheepskins and goatskins, destitute, oppressed, and mistreated.

37–38 Toiset kivitettiin kuoliaaksi, muutamat sahattiin kappaleiksi. Joillekin luvattiin, että he pääsevät vapaaksi, jos luopuvat uskostaan. Kun he kieltäytyivät, heidät surmattiin miekalla. Jotkut harhailivat vuohen- ja lampaannahoissa pitkin autiomaita ja vuoria nälkäisinä ja sairaina. Heitä pahoinpideltiin, ja he joutuivat etsimään luolia ja maakuoppia suojakseen. He olivat liian hyviä tähän maailmaan.

38 The world was not worthy of them. They wandered in deserts and mountains, and hid in caves and holes in the ground.

39 These were all commended for their faith, yet they did not receive what was promised.

39 Nämä uskon ihmiset elivät Jumalan omina, mutta kukaan heistä ei vielä saanut sitä, minkä Jumala oli luvannut.

40 God had planned something better for us, so that together with us they would be made perfect.

40 Jumala halusi heidän odottavan sitä parempaa palkintoa, joka on varattu meillekin.