Luke 10

1 After this, the Lord appointed seventy-two others and sent them two by two ahead of Him to every town and place He was about to visit.

1 Herra valitsi seitsemänkymmentä muuta oppilasta ja lähetti heidät pareittain kaikkiin kaupunkeihin ja kyliin, joissa aikoi myöhemmin käydä.

2 And He told them, “The harvest is plentiful, but the workers are few. Ask the Lord of the harvest, therefore, to send out workers into His harvest.

2 Hän antoi heille ohjeita: »Satoa on paljon, mutta korjaajia vähän. Pyytäkää Herraa, joka sadon omistaa, antamaan avuksenne lisää työntekijöitä.

3 Go! I am sending you out like lambs among wolves.

3 Muistakaa, että lähetän teidät kuin lampaat susien keskelle.

4 Carry no purse or bag or sandals. Do not greet anyone along the road.

4 Älkää ottako mukaanne rahaa tai laukkua, älkää edes ylimääräisiä kenkiä. Älkää antako vastaantulijoiden viivyttää itseänne.

5 Whatever house you enter, begin by saying, ‘Peace to this house.’

5 Siunatkaa jokaista kotia, johon menette.

6 If a man of peace is there, your peace will rest on him; if not, it will return to you.

6 Jos se on siunauksen arvoinen, siunauksenne jää sinne – muussa tapauksessa se palaa teille itsellenne.

7 Stay at the same house, eating and drinking whatever you are offered. For the worker is worthy of his wages. Do not move around from house to house.

7 Kylään tullessanne älkää muuttako talosta toiseen, vaan pysykää yhdessä paikassa ja syökää ja juokaa mitä saatte. Älkää epäröikö nauttia vieraanvaraisuutta, sillä työmies on ansainnut palkkansa.

8 If you enter a town and they welcome you, eat whatever is set before you.

8–9 Kun teidät otetaan kaupungissa vastaan, muistakaa nämä neuvot: syötte, mitä teille tarjotaan, ja parannatte sairaat. Kertokaa samalla, että Jumalan valtakunta on nyt hyvin lähellä.

9 Heal the sick who are there and tell them, ‘The kingdom of God is near you.’

10 But if you enter a town and they do not welcome you, go into the streets and declare,

10 Jos teitä ei huolita johonkin kaupunkiin, menkää kadulle ja ilmoittakaa:

11 ‘Even the dust of your town that clings to our feet, we wipe off as a testimony against you. Yet be sure of this: The kingdom of God is near.’

11 ’Karistamme kaupunkinne pölytkin jaloistamme. Muistakaa aina, miten lähellä Jumalan valtakuntaa olitte. Vastuu on nyt teidän.’

12 I tell you, it will be more bearable on that day for Sodom than for that town.

12 Tuomiopäivä on jopa pahuudestaan kuuluisalle Sodomalle helpompi kuin sellaiselle kaupungille. Voi teitä, Korasin ja Beetsaida!

13 Woe to you, Chorazin! Woe to you, Bethsaida! For if the miracles that were performed in you had been performed in Tyre and Sidon, they would have repented long ago, sitting in sackcloth and ashes.

13 Mitkä kauhut teitä odottavat! Jos olisin tehnyt Tyyrossa ja Siidonissa ne ihmeet, jotka tein teidän nähtenne, niiden asukkaat olisivat ajat sitten katuneet katkerasti, pukeutuneet säkkiin, ripotelleet tuhkaa päälleen ja kääntyneet.

14 But it will be more bearable for Tyre and Sidon at the judgment than for you.

14 Tyyrolla ja Siidonilla on tuomiopäivänä helpompaa kuin teillä.

15 And you, Capernaum, will you be lifted up to heaven? No, you will be brought down to Hades!

15 Entä miten käy Kapernaumin asukkaiden? Pääsettekö te taivaaseen? Ei, kadotukseen teidän on mentävä.»

16 Whoever listens to you listens to Me; whoever rejects you rejects Me; and whoever rejects Me rejects the One who sent Me.”

16 Sitten hän sanoi oppilailleen: »Ne, jotka ottavat vastaan teidät, ottavat vastaan minut. Jotka torjuvat teidät, torjuvat minut. Ja ne, jotka eivät välitä minusta, hylkäävät Jumalan, joka on lähettänyt minut.»

17 The seventy-two returned with joy and said, “Lord, even the demons submit to us in Your name.”

17 Kun ne seitsemänkymmentä matkaan lähetettyä tulivat takaisin, he kertoivat iloisina: »Jopa demonit tottelevat meitä, kun käytämme sinun nimeäsi.»

18 So He told them, “I saw Satan fall like lightning from heaven.

18 »Näin, miten saatana putosi taivaasta kuin salaman leimaus», Jeesus sanoi.

19 Behold, I have given you authority to tread on snakes and scorpions, and over all the power of the enemy. Nothing will harm you.

19 »Olen antanut teille vallan kaikkea vihollisen voimaa vastaan. Voitte kävellä käärmeiden ja skorpionien keskellä ja murskata ne jalkoihinne vanhingoittumatta itse mistään.

20 Nevertheless, do not rejoice that the spirits submit to you, but rejoice that your names are written in heaven.”

20 Tärkeintä ei kuitenkaan ole se, että pahat henget tottelevat teitä, vaan se, että teidät on merkitty taivaan kansalaisiksi.»

21 At that time Jesus rejoiced in the Holy Spirit and declared, “I praise You, Father, Lord of heaven and earth, because You have hidden these things from the wise and learned, and revealed them to little children. Yes, Father, for this was well-pleasing in Your sight.

21 Pyhän Hengen ilo täytti hänet ja hän sanoi: »Kiitos Isä, taivaan ja maan Herra, ettet ole paljastanut salaisuuksiasi maailman mielestä viisaille, vaan niille, jotka uskovat kuin pieni lapsi. Niin, kiitos Isä siitä, että olet tämän näin suunnitellut.

22 All things have been entrusted to Me by My Father. No one knows who the Son is except the Father, and no one knows who the Father is except the Son and those to whom the Son chooses to reveal Him.”

22 Olen kaikessa Isäni edustaja maan päällä, ja vain Isä tuntee Pojan todella. Isää taas ei tunne kukaan muu kuin Poika ja ne, joille tämä haluaa ilmaista Isän.»

23 Then Jesus turned to the disciples and said privately, “Blessed are the eyes that see what you see.

23 Sitten hän sanoi hiljaa lähimmille oppilailleen: »Teillä on ollut erityinen etuoikeus nähdä nämä tapahtumat.

24 For I tell you that many prophets and kings desired to see what you see but did not see it, and to hear what you hear but did not hear it.”

24 Monet vanhan ajan profeetat ja kuninkaat olisivat halunneet elää tänä aikana nähdäkseen ja kuullakseen saman kuin te.»

25 One day an expert in the law stood up to test Him. “Teacher,” he asked, “what must I do to inherit eternal life?”

25 Eräs Mooseksen lain erikoistuntija tuli koettelemaan Jeesuksen oikeaoppisuutta kysymällä: »Opettaja, mitä ihmisen on tehtävä, että saisi ikuisen elämän taivaassa?»

26 “What is written in the Law?” Jesus replied. “How do you read it?”

26 Jeesus vastasi: »Mitä Mooseksen laki käskee?»

27 He answered, “‘Love the Lord your God with all your heart and with all your soul and with all your strength and with all your mind’ and ‘Love your neighbor as yourself.’”

27 »Sen mukaan meidän on rakastettava Herraa, Jumalaamme, sydämen pohjasta, kaikin voimin, koko olemuksellamme ja järjellämme», mies vastasi. »Meidän on myös rakastettava muita ihmisiä niin kuin itseämme.»

28 “You have answered correctly,” Jesus said. “Do this and you will live.”

28 »Oikein!» Jeesus sanoi. »Saat elämän, kun teet niin.»

29 But wanting to justify himself, he asked Jesus, “And who is my neighbor?”

29 Mies halusi puolustella sitä, ettei osoittanut rakkautta kaikille ihmisille ja kysyi: »Kuka sitten on minun lähimmäiseni, jota minun on rakastettava?»

30 Jesus took up this question and said, “A man was going down from Jerusalem to Jericho when he fell into the hands of robbers. They stripped him, beat him, and went away, leaving him half dead.

30 Vastaukseksi Jeesus kertoi vertauksen: »Maantierosvot hyökkäsivät erään juutalaisen kimppuun, joka oli matkalla Jerusalemista Jerikoon. He ryöstivät hänet putipuhtaaksi, löivät verille ja jättivät puolikuolleena tien viereen.

31 Now by chance a priest was going down the same road, but when he saw him, he passed by on the other side.

31 Sattumalta eräs juutalainen pappi kulki siitä ohi. Nähdessään miehen hän väisti toiselle puolelle tietä ja jatkoi matkaansa.

32 So too, when a Levite came to that spot and saw him, he passed by on the other side.

32 Samoin ohikulkeva temppelin virkailija jätti hänet sinne makaamaan.

33 But a Samaritan on a journey came upon him, and when he saw him, he had compassion.

33 Sitten paikalle osui halveksittu samarialainen, jonka tuli miestä sääli.

34 He went to him and bandaged his wounds, pouring on oil and wine. Then he put him on his own animal, brought him to an inn, and took care of him.

34 Hän meni ryöstetyn luo ja lääkitsi ja sitoi tämän haavat. Sitten hän nosti miehen aasinsa selkään ja talutti sen majataloon. Siellä hän hoiti sairasta koko yön.

35 The next day he took out two denarii and gave them to the innkeeper. ‘Take care of him,’ he said, ‘and on my return I will repay you for any additional expense.’

35 Aamulla hän antoi majatalon omistajalle rahaa ja ja pyysi tätä huolehtimaan miehestä.’Jos kustannukset kohoavat suuremmiksi, maksan erotuksen seuraavan kerran täällä käydessäni’, hän lupasi.

36 Which of these three do you think was a neighbor to the man who fell into the hands of robbers?”

36 Kuka noista kolmesta osoitti rosvojen uhrille lähimmäisenrakkautta?»

37 “The one who showed him mercy,” replied the expert in the law. Then Jesus told him, “Go and do likewise.”

37 Mies vastasi: »Se, joka auttoi häntä.» Jeesus sanoi: »Elä sinä samalla tavalla.»

38 As they traveled along, Jesus entered a village where a woman named Martha welcomed Him into her home.

38 Kun Jeesus jatkoi oppilaidensa kanssa matkaa Jerusalemia kohti, pyysi Martta-niminen nainen heitä eräässä kylässä kotiinsa.

39 She had a sister named Mary, who sat at the Lord’s feet listening to His message.

39 Hänen sisarensa Maria kävi lattialle istumaan ja kuunteli siinä, mitä Jeesus puhui.

40 But Martha was distracted by all the preparations to be made. She came to Jesus and said, “Lord, do You not care that my sister has left me to serve alone? Tell her to help me!”

40 Martta oli hermostunut, sillä hänellä oli paljon tehtävää. Hän tuli sanomaan Jeesukselle: »Herra, eihän sinustakaan ole oikein, että sisareni vain istuu täällä, kun minulla on niin paljon työtä? Käske hänen auttaa minua.»

41 “Martha, Martha,” the Lord replied, “you are worried and upset about many things.

41 Mutta Herra sanoi hänelle: »Martta, Martta! Suotta sinä hätäilet kaikista pikkuasioista!

42 But only one thing is necessary. Mary has chosen the good portion, and it will not be taken away from her.”

42 Vain yksi asia on todella tärkeä. Maria on huomannut, mikä se on, enkä aio ottaa sitä häneltä pois.»