Romans 7

1 Do you not know, brothers (for I am speaking to those who know the law), that the law has authority over a man only as long as he lives?

1 Ettekö vielä ymmärrä, että kun ihminen on kuollut, laki ei enää sido häntä?

2 For instance, a married woman is bound by law to her husband as long as he lives. But if her husband dies, she is released from the law of marriage.

2 Kun esimerkiksi nainen menee naimisiin, laki sitoo hänet aviomieheen niin kauan kuin tämä elää. Mutta kun mies kuolee, vaimo ei enää ole häneen sidoksissa. Avioliittolaki ei enää koske häntä.

3 So then, if she is joined to another man while her husband is still alive, she is called an adulteress; but if her husband dies, she is free from that law and is not an adulteress if she marries another man.

3 Hän voi mennä naimisiin jonkun toisen kanssa, jos tahtoo. Se olisi ollut väärin silloin, kun hänen miehensä vielä eli, mutta nyt se on täysin luvallista, koska aviomies on kuollut.

4 Therefore, my brothers, you also died to the law through the body of Christ, that you might belong to another, to Him who was raised from the dead, in order that we might bear fruit to God.

4 Teidän »aviomiehenne», teidän käskijänne, oli aikaisemmin juutalaisten laki. Mutta sitten te kuolitte Kristuksen kanssa ristillä. Nyt ette enää ole »avioliitossa» lain kanssa, eikä sillä ole enää käskyvaltaa teidän elämässänne. Te heräsitte kuolleista Kristuksen kanssa ja olette nyt uusia ihmisiä, Kristuksen omia, niin että voitte tuottaa Jumalalle hyviä hedelmiä eli tehdä hyviä tekoja.

5 For when we lived according to the flesh, the sinful passions aroused by the law were at work in our bodies, bearing fruit for death.

5 Kun vanha minämme vielä hallitsi meitä, pahat halumme saivat meidät tekemään kaikkea sitä, minkä Jumala oli kieltänyt, ja tuottivat kuoleman hedelmiä eli pahoja tekoja.

6 But now, having died to what bound us, we have been released from the law, so that we serve in the new way of the Spirit, and not in the old way of the written code.

6 Mutta nyt eivät juutalaisten lait ja tavat enää sido meitä, koska me kuolimme ollessamme niiden alaisuudessa ja vapauduimme niistä. Vasta nyt voimme palvella Jumalaa oikein – ei vanhalla tavalla orjallisesti noudattamalla tiettyjä sääntöjä, vaan Pyhän Hengen johtamina.

7 What then shall we say? Is the law sin? Certainly not! Indeed, I would not have been mindful of sin if not for the law. For I would not have been aware of coveting if the law had not said, “Do not covet.”

7 Väitänkö siis, että Jumalan lait ovat pahasta? En tietenkään! Ei laki ole syntiä, vaan juuri laki näytti minulle syntini. En olisi koskaan oppinut tuntemaan sydämessäni olevaa syntiä – sinne kätkeytyneitä pahoja haluja – ellei laki olisi sanonut: »Älä himoitse!»

8 But sin, seizing its opportunity through the commandment, produced in me every kind of covetous desire. For apart from the law, sin is dead.

8 Synti käytti hyväkseen kieltoa herättämällä mielessäni kaikenlaisia vääriä haluja. Vain siinä tapauksessa, ettei olisi lakeja mitä rikkoa, ei myöskään olisi syntiä.

9 Once I was alive apart from the law; but when the commandment came, sin sprang to life and I died.

9 Kaikki oli minun mielestäni kunnossa niin kauan kuin en ymmärtänyt, mitä laki todella vaati. Mutta kun tajusin, että olin rikkonut Jumalan lakia vastaan, ymmärsin olevani syntinen ja kuolemaan tuomittu.

10 So I discovered that the very commandment that was meant to bring life actually brought death.

10 Sinänsä hyvä laki, jonka piti osoittaa minulle elämän tietä, tuottikin päinvastoin minulle kuolemantuomion.

11 For sin, seizing its opportunity through the commandment, deceived me and through the commandment put me to death.

11 Synti petti minut Jumalan hyvien lakien varjolla ja teki minusta niiden avulla kuolemaan tuomitun.

12 So then, the law is holy, and the commandment is holy, righteous, and good.

12 Mutta niin kuin näette, laki itsessään on täysin oikea ja hyvä.

13 Did that which is good, then, become death to me? Certainly not! But in order that sin might be exposed as sin, it produced death in me through what was good, so that through the commandment sin might become utterly sinful.

13 Kuinka se voi olla mahdollista? Eikö juuri laki tuottanut minulle kuolemantuomion – miten se siis voi olla hyvä? Ei tällä tavoin voi ajatella, vaan synti, joka on peräisin saatanasta, käytti minut tuomitakseen sellaista, mikä itsessään on hyvää. Näette siis, kuinka ovela, hengenvaarallinen ja inhottava synti on käyttäessään Jumalan hyviä lakeja omiin pahoihin tarkoituksiinsa.

14 We know that the law is spiritual; but I am unspiritual, sold as a slave to sin.

14 Laki on siis hyvä, eikä vika ole siinä. Vika on minussa, sillä olen kovin altis suostumaan synnin palvelijaksi.

15 I do not understand what I do. For what I want to do, I do not do. But what I hate, I do.

15 En ollenkaan ymmärrä itseäni, sillä todella haluan tehdä oikein, mutta en voi. Päinvastoin teen sitä, mitä en halua – sellaista, mitä vihaan.

16 And if I do what I do not want to do, I admit that the law is good.

16 Tiedän aivan hyvin tekeväni väärin. Omatuntoni syyttää minua. Myönnän lain käskyt oikeiksi, vaikka jatkuvasti niitä rikon.

17 In that case, it is no longer I who do it, but it is sin living in me that does it.

17 En voi itselleni mitään: sisimmässäni oleva synti on minua voimakkaampi, ja se saa minut tekemään pahaa.

18 I know that nothing good lives in me, that is, in my flesh; for I have the desire to do what is good, but I cannot carry it out.

18 Tiedän olevani pohjiani myöten turmeltunut, eikä minussa itsessäni – itsekkäässä vanhassa minässäni – ole mitään hyvää. Vaikka kuinka yritän, en pysty elämään oikein. Tahdon, mutta en voi.

19 For I do not do the good I want to do. Instead, I keep on doing the evil I do not want to do.

19 Kun haluan tehdä hyvää, siitä ei tule mitään, ja kun yritän olla pahaa tekemättä, sorrun siihen kuitenkin.

20 And if I do what I do not want, it is no longer I who do it, but it is sin living in me that does it.

20 Jos siis teen sellaista, mitä en halua, niin vika on siinä, että synti pitää minua vielä talutusnuorassaan.

21 So this is the principle I have discovered: When I want to do good, evil is right there with me.

21 Näyttää siis siltä, etten pääse tästä mihinkään: aina kun tahdon tehdä oikein, teen kuitenkin sellaista, mikä on väärin.

22 For in my inner being I delight in God’s law.

22 Uusi minäni eläisi mielellään Jumalan tahdon mukaan,

23 But I see another law at work in my body, warring against the law of my mind and holding me captive to the law of sin that dwells within me.

23–25 mutta syvällä sisimmässäni jokin sotii hyvää aikomustani vastaan ja voittaa sen. Näin minussa asuva synti pitää minua kahleissaan. Haluaisin olla nöyrä Jumalan palvelija, mutta huomaankin yhä olevani synnin orja. Tilanne on kestämätön: uusi minäni kehottaa minua elämään oikein, mutta vanha minä, joka elää sisimmässäni, rakastaa syntiä. Olen epätoivoinen – kuka vapauttaa minut tästä kuoleman kierteestä? Jumalan kiitos – Herramme Jeesus on jo tehnyt sen!

24 What a wretched man I am! Who will rescue me from this body of death?

25 Thanks be to God, through Jesus Christ our Lord! So then, with my mind I serve the law of God, but with my flesh I serve the law of sin.