2 Corinthians 3

1 Are we beginning to commend ourselves again? Or do we need, like some people, letters of recommendation to you or from you?

1 Puhummeko nyt kuin nuo, jotka opettavat väärin ja joiden on esitettävä puolestaan pitkiä suosituskirjeitä? Tuskin te tarvitsette meistä mitään suosituksia – sen enempää kuin mekään teistä.

2 You yourselves are our letter, inscribed on our hearts, known and read by everyone.

2 Te itse riitätte suosituskirjeeksi! Kun ihmiset näkevät, millainen muutos teissä on tapahtunut, he tietävät, että olemme tehneet siellä hyvää työtä.

3 It is clear that you are a letter from Christ, the result of our ministry, written not with ink but with the Spirit of the living God, not on tablets of stone but on tablets of human hearts.

3 He näkevät, että te olette Kristuksen kirje, jonka me olemme kirjoittaneet. Sitä ei ole kirjoitettu kynällä, vaan elävän Jumalan Hengellä. Sitä ei ole kaiverrettu kiveen, vaan ihmissydämeen.

4 Such confidence before God is ours through Christ.

4 Uskallamme puhua näin siksi, että luotamme Kristuksen tähden täysin Jumalaan ja siihen, että hän auttaa meitä tekemään totta sanoistamme.

5 Not that we are competent in ourselves to claim that anything comes from us, but our competence comes from God.

5 Emmehän me itse voi saada aikaan mitään pysyvää. Voimamme ja menestymisemme tulee Jumalalta.

6 And He has qualified us as ministers of a new covenant, not of the letter but of the Spirit; for the letter kills, but the Spirit gives life.

6 Vain hän on auttanut meitä, kun olemme kertoneet ihmisille suunnitelmasta, joka hänellä on heidän pelastamisekseen. Tämä pelastussuunnitelma ei perustu lain vaatimiin hyviin tekoihin, vaan sen toteuttaa Pyhä Henki: laki tuomitsee, Henki synnyttää elämää.

7 Now if the ministry of death, which was engraved in letters on stone, came with such glory that the Israelites could not gaze at the face of Moses because of its fleeting glory,

7 Entinen, Jumalan lakiin perustuva järjestelmä, joka kuitenkin tuotti ihmisille kuoleman, oli niin täynnä kirkkautta, etteivät israelilaiset voineet katsoa Mooseksen säteileviin kasvoihin, kun hän antoi heille laintaulut. Mooseksen kasvot sädehtivät Jumalan omaa kirkkautta, joka loisti niillä hetken.

8 will not the ministry of the Spirit be even more glorious?

8 Eikö elämää tuova Pyhä Henki saa aikaan vielä suurempaa kirkkautta?

9 For if the ministry of condemnation was glorious, how much more glorious is the ministry of righteousness!

9 Jos tuomioon johtava suunnitelma oli häikäisevä, totta kai tämä uusi tie on vielä loistavampi: nyt Jumala hyväksyy ihmiset yhteyteensä.

10 Indeed, what was once glorious has no glory now in comparison to the glory that surpasses it.

10 Mooseksen kasvojen kirkkaus ei näet ole mitään verrattuna tämän uuden suunnitelman loistavuuteen.

11 For if what was fading away came with glory, how much greater is the glory of that which endures!

11 Jos aikaisempi Jumalan ja ihmisten välinen liitto, joka nyt on purettu, heijasti taivaan kirkkautta, niin kuinka paljon suurempi kirkkaus säteileekään tästä uudesta Jumalan suunnitelmasta, jonka avulla pelastumme. Sehän on ikuinen.

12 Therefore, since we have such a hope, we are very bold.

12 Koska tiedämme, ettei uuden liiton kirkkaus katoa koskaan, voimme puhua aivan rohkeasti.

13 We are not like Moses, who would put a veil over his face to keep the Israelites from gazing at the end of what was fading away.

13 Meidän ei tarvitse peittää kasvojamme niin kuin Mooseksen, joka ei halunnut israelilaisten näkevän, kuinka kirkkaus haihtui.

14 But their minds were closed. For to this day the same veil remains at the reading of the old covenant. It has not been lifted, because only in Christ can it be removed.

14 Silloin peittyivät myös Israelin kansan silmät: juutalaiset eivät vieläkään ymmärrä Raamatun kirjoitusten todellista merkitystä. Vasta kun he uskovat Kristukseen, katoaa verho heidän silmiensä edestä.

15 And even to this day when Moses is read, a veil covers their hearts.

15 Kun Mooseksen kirjoituksia luetaan, he ajattelevat yhä sokeasti, että ihminen voi pelastua Jumalan lakeja noudattamalla.

16 But whenever anyone turns to the Lord, the veil is taken away.

16 Mutta heti kun joku tulee synteineen Herran eteen, verho poistetaan.

17 Now the Lord is the Spirit, and where the Spirit of the Lord is, there is freedom.

17 Herra on Henki, ja hän vapauttaa ihmisen.

18 And we, who with unveiled faces all reflect the glory of the Lord, are being transformed into His image with intensifying glory, which comes from the Lord, who is the Spirit.

18 Meidän kristittyjen kasvojen edessä ei ole peitettä. Voimme olla peilejä, jotka heijastavat esteettömästi Jumalan kirkkautta. Kun Herran Henki vaikuttaa elämässämme, alamme muistuttaa Herraa yhä enemmän.