Hebrews 3

1 Therefore, holy brothers, who share in the heavenly calling, set your focus on Jesus, the apostle and high priest whom we confess.

1 Rakkaat ystävät! Jumala on ottanut teidät omikseen ja kutsunut taivaaseen. Ajatelkaa sen vuoksi Jeesusta, joka on Jumalan lähettiläs ja meidän uskomme ylipappi.

2 He was faithful to the One who appointed Him, just as Moses was faithful in all God’s house.

2 Jeesus oli uskollinen Jumalalle, joka hänet ylipapiksi nimitti. Tosin myös Mooses palveli Jumalan kansaa uskollisesti.

3 For Jesus has been counted worthy of greater glory than Moses, just as the builder of a house has greater honor than the house itself.

3 Jeesuksen kunnia on kuitenkin paljon suurempi kuin Mooseksen, aivan niin kuin hyvän talon rakentajaa kiitetään enemmän kuin rakennusta.

4 And every house is built by someone, but God is the builder of everything.

4 Ihmiset rakentavat taloja, mutta Jumala on kaiken Luoja.

5 Now Moses was faithful as a servant in all God’s house, testifying to what would be spoken later.

5 Mooses teki siis Jumalan talossa hyvää työtä, mutta hän oli vain palvelija, ja hänen tehtävänsä ennakoi myöhempiä tapahtumia.

6 But Christ is faithful as the Son over God’s house. And we are His house, if we hold firmly to our confidence and the hope of which we boast.

6 Kristuksella, Jumalan uskollisella Pojalla, on päävastuu rakennuksesta. Me kristityt olemme tuo Jumalan rakennus, jos vain pysymme loppuun asti rohkeina ja jos säilytämme iloisen luottamuksen häneen.

7 Therefore, as the Holy Spirit says: “Today, if you hear His voice,

7–8 Koska Kristus on kaiken pää, Pyhä Henki kehottaa meitä kuuntelemaan häntä tarkkaavaisesti – juuri nyt. Emme saa paaduttaa sydäntämme emmekä vastustaa häntä, niin kuin israelilaiset tekivät, kun Jumala koetteli heitä autiomaassa.

8 do not harden your hearts, as you did in the rebellion, in the day of testing in the wilderness,

9 where your fathers tested and tried Me, and for forty years saw My works.

9 Jumala oli kärsivällinen ja teki heidän nähtensä ihmeitä neljänkymmenen vuoden ajan, vaikka he jatkuvasti kapinoivat Jumalaa vastaan.

10 Therefore I was angry with that generation, and I said, ‘Their hearts are always going astray, and they have not known My ways.’

10 Mutta sitten Jumala sanoi: »Minä suutuin heihin, sillä he etsivät aina apua muualta kuin minulta eivätkä löytäneet minun neuvomiani teitä.»

11 So I swore on oath in My anger, ‘They shall never enter My rest.’”

11 Lopulta Jumalan viha syttyi ja hän vannoi: »Tätä kansaa en päästä perille.»

12 See to it, brothers, that none of you has a wicked heart of unbelief that turns away from the living God.

12 Rakkaat ystävät, pitäkää varanne, ettei teidänkin sydämenne ole paha ja epäuskoinen ja johda teitä poispäin elävästä Jumalasta.

13 But exhort one another daily, as long as it is called today, so that none of you may be hardened by sin’s deceitfulness.

13 Puhukaa näistä asioista keskenänne joka päivä niin kauan kuin vielä on aikaa, ettei kukaan joutuisi synnin pettämäksi ja paatuisi.

14 We have come to share in Christ if we hold firmly to the end the assurance we had at first.

14 Jos olemme loppuun asti uskollisia ja luotamme Jumalaan samoin kuin silloin, kun meistä tuli kristittyjä, niin kaikki, mikä on Kristuksen, on myös meidän.

15 As it has been said: “Today, if you hear His voice, do not harden your hearts, as you did in the rebellion.”

15 Juuri nyt on oikea aika. Älkää unohtako varoitusta: »Jos kuulette tänään Jumalan puhuvan teille, älkää kovettako sydäntänne, niin kuin israelilaiset, jotka kapinoivat Jumalaa vastaan autiomaassa.»

16 For who were the ones who heard and rebelled? Were they not all those Moses led out of Egypt?

16 Kenestä tässä oikein puhun? Ketkä kuulivat Jumalan äänen, mutta nurisivat häntä vastaan? Kaikki ne, jotka lähtivät Mooseksen johtamina Egyptistä.

17 And with whom was God angry for forty years? Was it not with those who sinned, whose bodies fell in the wilderness?

17 Ketkä tekivät Jumalan vihaiseksi noina neljänäkymmenenä vuotena? Samat ihmiset. He tekivät syntiä ja kuolivat lopulta autiomaahan.

18 And to whom did He swear that they would never enter His rest? Was it not to those who disobeyed?

18 Keille Jumala vannoi, ettei päästäisi heitä lupaamaansa maahan? Kaikille, jotka eivät totelleet häntä.

19 So we see that it was because of their unbelief that they were unable to enter.

19 Miksi he eivät päässeet perille? Siksi, että he eivät uskoneet Jumalaa.