Hebrews 6

1 Therefore let us leave the elementary teachings about Christ and go on to maturity, not laying again the foundation of repentance from dead works, and of faith in God,

1 Ei ole mitään hyötyä siitä, että jatkuvasti puhumme kristinuskon alkeista. Koetan auttaa teitä eteenpäin, jotta uskonne kasvaisi. Enää minun ei varmaankaan tarvitse puhua teille siitä, miten järjetöntä on yrittää pelastua olemalla hyvä tai miten välttämätöntä on uskoa Jumalaan.

2 instruction about baptisms, the laying on of hands, the resurrection of the dead, and eternal judgment.

2 Ette myöskään tarvitse lisää tietoa kasteesta, kätten päällepanemisesta, kuolleiden heräämisestä tai ikuisesta tuomiosta.

3 And this we will do, if God permits.

3 Siirrymme nyt muihin asioihin, jos Jumala sallii.

4 It is impossible for those who have once been enlightened, who have tasted the heavenly gift, who have shared in the Holy Spirit,

4–5 Niitä, jotka ovat ymmärtäneet hyvän uutisen Kristuksesta, mutta kääntäneet sitten Jumalalle selkänsä, ei kannata yrittää tuoda uudestaan hänen luokseen. He ovat maistaneet uutta elämää Kristuksen ja Pyhän Hengen yhteydessä, oppineet tuntemaan Jumalan sanaa ja tulevan maailman suunnattomia voimia.

5 who have tasted the goodness of the word of God and the powers of the coming age—

6 and then have fallen away—to be restored to repentance, because they themselves are crucifying the Son of God all over again and subjecting Him to open shame.

6 Kun he tämän jälkeen ovat hylänneet Jumalan Pojan, he ovat naulinneet hänet uudelleen ristiin kaikkien pilkattavaksi. Sen tähden heidän on mahdotonta enää kääntyä.

7 For land that drinks in the rain often falling on it and that produces a crop useful to those for whom it is tended receives the blessing of God.

7 Kun sadekuurot kastelevat maan ja siitä kasvaa hyvä sato, maa saa Jumalan siunauksen.

8 But land that produces thorns and thistles is worthless, and its curse is imminent. In the end it will be burned.

8 Mutta jos maa kasvaa jatkuvasti vain ohdakkeita, se on hyödytön. Jumala tuomitsee sen ja se poltetaan kuloksi.

9 Even though we speak like this, beloved, we are convinced of better things in your case—things that accompany salvation.

9 Rakkaat ystävät! Vaikka puhunkin näin, en usko sanojeni koskevan teitä. Olen varma siitä, että teissä kasvavat pelastuksen hyvät hedelmät.

10 For God is not unjust. He will not forget your work and the love you have shown for His name as you have ministered to the saints and continue to do so.

10 Jumala on oikeudenmukainen. Ei hän unohda vaivannäköänne eikä rakkautta, jota olette hänelle osoittaneet, kun olette auttaneet ja yhä autatte hänen omiaan.

11 We want each of you to show this same diligence to the very end, in order to make your hope sure.

11 Toivomme hartaasti, ettette koskaan väsyisi rakastamaan toisia ihmisiä, jotta teillä olisi varma toivo loppuun asti.

12 Then you will not be sluggish, but will imitate those who through faith and patience inherit what has been promised.

12 Kun tiedätte, mitä teillä on odotettavissa, ette kyllästy ja muutu välinpitämättömiksi. Esikuvananne ovat ne ihmiset, jotka uskoivat Jumalan lupauksiin ja odottivat kärsivällisesti, kunnes ne toteutuivat.

13 When God made His promise to Abraham, since He had no one greater to swear by, He swore by Himself,

13 Muistatteko, mitä Jumala lupasi Aabrahamille? Hän vannoi omaan nimeensä – suurempaahan ei ollut –

14 saying, “I will surely bless you and multiply your descendants.”

14 että hän siunaamalla siunaisi Aabrahamia, antaisi hänelle pojan ja tekisi hänestä suuren kansan isän.

15 And so Abraham, after waiting patiently, obtained the promise.

15 Aabraham odotti kärsivällisesti, kunnes Jumala antoi hänelle tuon pojan, Iisakin, aivan niin kuin oli luvannutkin.

16 Men swear by someone greater than themselves, and their oath serves as a confirmation to end all argument.

16 Kun ihminen vannoo jotakin, hän pyytää todistajaa vahvistamaan valan, niin että hänen on pakko pitää lupauksensa.

17 So when God wanted to make the unchanging nature of His purpose very clear to the heirs of the promise, He guaranteed it with an oath.

17 Jumalakin sitoi itsensä valaan. Ne, joita hän lupasi auttaa, voivat olla täysin varmoja siitä, ettei hän muuta suunnitelmiaan.

18 Thus by two unchangeable things in which it is impossible for God to lie, we who have fled to take hold of the hope set before us may be strongly encouraged.

18 Jumala on antanut meille sekä lupauksensa että valansa. Voimme luottaa niihin, sillä Jumala ei voi valehdella. Kaikki, jotka pakenevat hänen turviinsa pelastuksen toivossa, saavat rohkaista mielensä kuullessaan Jumalan vakuutuksen. Silloin he tietävät, että Jumala pelastaa heidät niin kuin on luvannut.

19 We have this hope as an anchor for the soul, firm and secure. It enters the inner sanctuary behind the curtain,

19 Pelastumisen varma toivo on kuin sielun vahva ankkuri, joka on heitetty taivaan pyhän esiripun taakse Jumalan luo.

20 where Jesus our forerunner has entered on our behalf. He has become a high priest forever in the order of Melchizedek.

20 Kristus on mennyt sinne jo edeltäpäin rukoilemaan puolestamme. Hänestähän on tullut ikuisiksi ajoiksi ylipappimme, jolla on samanlainen asema kuin Melkisedekillä.