Luke 18

1 Then Jesus told them a parable about their need to pray at all times and not lose heart:

1 Jeesus kertoi eräänä päivänä oppilailleen havainnollisen esimerkin sinnikkäästä rukouksesta. Hän halusi osoittaa, ettei pidä lakata rukoilemasta, ennen kuin vastaus tulee.

2 “In a certain town there was a judge who neither feared God nor respected men.

2 »Eräässä kaupungissa oli tuomari, joka ei kunnioittanut Jumalaa eikä piitannut siitä, mitä ihmiset sanoivat.

3 And there was a widow in that town who kept appealing to him, ‘Give me justice against my adversary.’

3 Muuan köyhä leski tuli vähän väliä hänen luokseen pyytämään oikeudenkäyntiä erästä miestä vastaan, joka oli aiheuttanut hänelle vahinkoa.

4 For a while he refused, but later he said to himself, ‘Though I neither fear God nor respect men,

4–5 Tuomari ei jaksanut kiinnostua hänen asiastaan, mutta ajan mittaan nainen kävi hänen hermoilleen.’En pelkää Jumalaa enkä ihmisiä, mutta tämä nainen on oikea maanvaiva. Otan hänen asiansa hoitaakseni, niin pääsen hänestä eroon’, tuomari päätti.»

5 yet because this widow keeps pestering me, I will give her justice. Otherwise, she will wear me out with her perpetual requests.’”

6 And the Lord said, “Listen to the words of the unjust judge.

6 Jeesus jatkoi: »Jos kova tuomarikin on taivutettavissa,

7 Will not God bring about justice for His elect who cry out to Him day and night? Will He delay in helping them?

7–8 niin kuinka sitten Jumala ei auttaisi lapsiaan, jotka pyytävät häneltä apua yötä päivää? Hän vastaa pian. Kysymys onkin siitä, kuinka moni rukoilee uskoen silloin, kun minä palaan maan päälle. »

8 I tell you, He will promptly carry out justice on their behalf. Nevertheless, when the Son of Man comes, will He find faith on earth?”

9 To some who trusted in their own righteousness and viewed others with contempt, He also told this parable:

9 Sitten Jeesus kertoi tällaisen vertauksen niille, jotka ylpeilivät omasta hyvyydestään ja halveksivat muita ihmisiä:

10 “Two men went up to the temple to pray. One was a Pharisee and the other a tax collector.

10 »Kaksi miestä meni temppeliin rukoilemaan. Toinen oli ylpeä fariseus, joka piti itseään hyvänä ihmisenä, ja toinen halveksittu veronkantaja.

11 The Pharisee stood by himself and prayed, ‘God, I thank You that I am not like other men—swindlers, evildoers, adulterers—or even like this tax collector.

11 Fariseus rukoili näin:’Kiitos, Jumala, etten olen syntinen niin kuin muut, esimerkiksi tuo veronkantaja. En petä koskaan ketään, en tee aviorikosta,

12 I fast twice a week and pay tithes of all that I acquire.’

12 paastoan kaksi päivää viikossa ja annan Jumalalle kymmenesosan tuloistani.’

13 But the tax collector stood at a distance, unwilling even to lift up his eyes to heaven. Instead, he beat his breast and said, ‘God, have mercy on me, a sinner!’

13 Veronkantaja sen sijaan seisoi temppelin perällä uskaltamatta edes katsoa ylöspäin rukoillessaan. Hän löi murheissaan rintaansa ja pyysi:’Jumala, olen syntinen ja pyydän armoa!’

14 I tell you, this man, rather than the Pharisee, went home justified. For everyone who exalts himself will be humbled, but the one who humbles himself will be exalted.”

14 Vakuutan teille, että tämä syntinen palasi kotiinsa anteeksi saaneena eikä suinkaan se fariseus. Ylpeä alennetaan, mutta nöyrä ylennetään.»

15 Now people were even bringing their babies to Jesus for Him to place His hands on them. And when the disciples saw this, they rebuked those who brought them.

15 Äidit toivat eräänä päivänä pieniä lapsiaan Jeesuksen luo pyytäen, että tämä koskettaisi heitä ja siunaisi heidät. Oppilaat hätistelivät heidät kuitenkin pois.

16 But Jesus called the children to Him and said, “Let the little children come to Me, and do not hinder them! For the kingdom of God belongs to such as these.

16–17 Jeesus pyysi heitä tulemaan takaisin ja sanoi oppilailleen: »Antakaa pienten lasten tulla luokseni! Älkää missään tapauksessa käskekö heidän mennä pois. Taivaan valtakunta kuuluu niille ihmisille, jotka ovat yhtä luottavaisia kuin nämä pikkulapset. Jos jollakulla ei ole sellaista uskoa kuin lapsella, hän ei pääse sisään valtakunnan porteista.»

17 Truly I tell you, anyone who does not receive the kingdom of God like a little child will never enter it.”

18 Then a certain ruler asked Him, “Good Teacher, what must I do to inherit eternal life?”

18 Eräs juutalaisten uskonnollinen johtaja kysyi Jeesukselta: »Hyvä opettaja, mitä minun on tehtävä, että pääsisin taivaaseen?»

19 “Why do you call Me good?” Jesus replied. “No one is good except God alone.

19 Jeesus kysyi takaisin: »Miksi sanoit minua hyväksi? Vain Jumala on todella hyvä.

20 You know the commandments: ‘Do not commit adultery, do not murder, do not steal, do not bear false witness, honor your father and mother.’”

20 Mutta mitä kysymykseesi tulee, tunnet kai kymmenen käskyä? Älä tee aviorikosta, älä tapa, älä varasta, älä valehtele, kunnioita vanhempiasi ja niin edelleen.»

21 “All these I have kept from my youth,” he said.

21 Mies vastasi: »Olen pikkulapsesta asti elänyt näiden lakien mukaan.»

22 On hearing this, Jesus told him, “You still lack one thing: Sell everything you own and give to the poor, and you will have treasure in heaven. Then come, follow Me.”

22 »Sinulta puuttuu vain yksi asia», Jeesus sanoi silloin. »Myy kaikki, mitä omistat, anna rahat köyhille ja lähde seuraamaan minua. Silloin sinulla on aarre taivaassa.»

23 But when the ruler heard this, he became very sad, because he was extremely wealthy.

23 Kuullessaan tämän mies lähti pois alakuloisena, sillä hän oli hyvin rikas.

24 Seeing the man’s sadness, Jesus said, “How hard it is for the rich to enter the kingdom of God!

24 Jeesus katseli hänen menoaan ja sanoi oppilailleen: »Rikkaan on tosiaan vaikea päästä Jumalan valtakuntaan.

25 Indeed, it is easier for a camel to pass through the eye of a needle than for a rich man to enter the kingdom of God.”

25 Kamelinkin on helpompi mennä neulansilmän läpi.»

26 Those who heard this asked, “Who then can be saved?”

26 Kuulijat ihmettelivät: »Jos se on niin vaikeaa, kuinka kukaan voi pelastua?»

27 But Jesus said, “What is impossible with man is possible with God.”

27 Hän vastasi: »Jumalalle on mahdollista se, mikä ihmiselle on mahdotonta.»

28 “Look,” said Peter, “we have left all we had to follow You.”

28 Pietari muistutti: »Me olemme lähteneet kodeistamme ja seuranneet sinua.»

29 “Truly I tell you,” Jesus replied, “no one who has left home or wife or brothers or parents or children for the sake of the kingdom of God

29 »Niin olette», Jeesus vastasi. »Jokainen, joka tekee samalla tavoin – luopuu kodistaan, vaimosta, veljistä, vanhemmista tai lapsista Jumalan valtakunnan tähden –

30 will fail to receive many times more in this age—and in the age to come, eternal life.”

30 saa jo nyt moninkertaisen korvauksen ja uudessa maailmassa ikuisen elämän.»

31 Then Jesus took the Twelve aside and said to them, “Look, we are going up to Jerusalem, and everything the prophets have written about the Son of Man will be fulfilled.

31 Jeesus kutsui kaksitoista oppilastaan luokseen ja sanoi heille: »Kun nyt menemme Jerusalemiin, siellä toteutuvat kaikki minua koskevat entisajan profeettojen ennustukset.

32 He will be delivered over to the Gentiles and will be mocked and insulted and spit upon.

32 Joudun pakanoiden käsiin ja he pilkkaavat minua, sylkevät päälleni ja kohtelevat minua häpeällisesti.

33 They will flog Him and kill Him, and on the third day He will rise again.”

33 He ruoskivat minua ja viimein surmaavat minut, mutta kolmantena päivänä nousen kuolleista.»

34 But the disciples did not understand any of these things. The meaning was hidden from them, and they did not comprehend what He was saying.

34 He eivät ollenkaan ymmärtäneet hänen puhettaan. Tuntui, kuin hän olisi esittänyt arvoituksia.

35 As Jesus drew near to Jericho, a blind man was sitting beside the road, begging.

35 Heidän tullessaan Jerikon lähelle istui tien laidassa sokea mies kerjäämässä ohikulkijoilta.

36 When he heard the crowd going by, he asked what was happening.

36 Kun mies kuuli äänestä, että liikkeellä oli suuri väkijoukko, hän kysyi, mitä oli tekeillä.

37 “Jesus of Nazareth is passing by,” they told him.

37 Hän sai kuulla, että Jeesus Nasaretilainen oli menossa ohi.

38 So he called out, “Jesus, Son of David, have mercy on me!”

38 Silloin hän alkoi huutaa: »Jeesus, Daavidin Poika, auta minua!»

39 Those who led the way admonished him to be silent, but he cried out all the louder, “Son of David, have mercy on me!”

39 Jeesuksen edellä kulkevat ihmiset yrittivät vaientaa sokean, mutta tämä huusi entistä kovempaa: »Daavidin Poika, auta minua!»

40 Jesus stopped and directed that the man be brought to Him. When he had come near, Jesus asked him,

40 Jeesus pysähtyi tullessaan miehen kohdalle. »Tuokaa sokea tänne», hän pyysi.

41 “What do you want Me to do for you?” “Lord,” he said, “let me see again.”

41 Sitten hän kysyi mieheltä: »Mitä haluat?» »Tahtoisin saada näköni, Herra», tämä vastasi.

42 “Receive your sight!” Jesus replied. “Your faith has healed you.”

42 Jeesus sanoi: »Hyvä on, nyt voit nähdä! uskosi on parantanut sinut.»

43 Immediately he received his sight and followed Jesus, glorifying God. And all the people, when they saw it, gave praise to God.

43 Mies sai heti näkönsä ja lähti kulkemaan Jeesuksen jäljessä. Koko ajan hän kiitti Jumalaa. Myös kaikki tapahtuman todistajat ylistivät Jumalaa.