Mark 6

1 Jesus went on from there and came to His hometown, accompanied by His disciples.

1 Jeesus lähti pian siitä osasta maata ja palasi oppilaineen kotikaupunkiinsa Nasaretiin.

2 When the Sabbath came, He began to teach in the synagogue, and many who heard Him were astonished. “Where did this man get these ideas?” they asked. “What is this wisdom He has been given? And how can He perform such miracles?

2–3 Seuraavana sapattina hän opetti synagogassa. Siellä ihmeteltiin hänen viisauttaan ja ihmetekojaan – olihan hän oman paikkakunnan miehiä. »Ei hän sen kummempi ole kuin mekään», ihmiset sanoivat. »Hän on vain tavallinen rakennusmies, Marian poika ja Jaakobin, Jooseen, Juudaan ja Simonin veli. Ja hänen sisarensakin asuvat tässä lähellä.» Ihmiset olivat suorastaan närkästyneitä.

3 Isn’t this the carpenter, the son of Mary and the brother of James, Joses, Judas, and Simon? Aren’t His sisters here with us as well?” And they took offense at Him.

4 Then Jesus said to them, “Only in his hometown, among his relatives, and in his own household is a prophet without honor.”

4 Silloin Jeesus sanoi heille: »Profeettaa kunnioitetaan kaikkialla muualla paitsi hänen omassa kotikaupungissaan, sukulaistensa ja perheensä parissa.»

5 So He could not perform any miracles there, except to lay His hands on a few of the sick and heal them.

5 Heidän epäuskonsa tähden Jeesus ei voinut tehdä siellä muita ihmetekoja kuin laskea kätensä muutamien sairaiden päälle ja parantaa heidät.

6 And He was amazed at their unbelief. And He went around from village to village, teaching the people.

6 Hän ihmetteli ihmisten epäuskoa ja lähti lähiseudun kyliin opettamaan kansaa.

7 Then Jesus called the Twelve to Him and began to send them out two by two, giving them authority over unclean spirits.

7 Jeesus kutsui koolle kaksitoista oppilastaan ja lähetti heidät pareittain liikkeelle. Hän antoi heille voiman vapauttaa ihmisiä demonien vallasta.

8 He instructed them to take nothing but a staff for the journey—no bread, no bag, no money in their belts—

8 He saivat ottaa mukaan vain matkasauvan – ei ruokaa, ei laukkua, ei rahaa,

9 and to wear sandals, but not a second tunic.

9 ei edes ylimääräistä jalkineparia tai toista vaatekertaa.

10 And He told them, “When you enter a house, stay there until you leave that area.

10 »Asukaa kullakin paikkakunnalla koko ajan samassa talossa älkääkä siirtykö talosta taloon», hän sanoi.

11 If anyone will not welcome you or listen to you, shake the dust off your feet when you leave that place, as a testimony against them.”

11 »Ja kun jossain ei oteta teitä vastaan tai kuunnella teitä, karistakaa lähtiessänne tomu jaloistanne merkiksi siitä, että olette jättäneet sen paikan oman onnensa nojaan.»

12 So they set out and preached that the people should repent.

12 Jeesuksen oppilaat lähtivät julistamaan, että kaikkien ihmisten oli luovuttava synnistä.

13 They also drove out many demons and healed many of the sick, anointing them with oil.

13 He myös vapauttivat monia pahojen henkien vallasta ja paransivat useita sairaita voitelemalla heidät öljyllä.

14 Now King Herod heard about this, for Jesus’ name had become well known, and people were saying, “John the Baptist has risen from the dead! That is why miraculous powers are at work in him.”

14 Pian kuningas Herodes kuuli Jeesuksesta, sillä kaikkialla puhuttiin hänen ihmeteoistaan. Kuningas luuli Jeesuksen olevan henkiin herännyt Johannes Kastaja. Ihmiset sanoivatkin: »Kummako siis, että hän pystyy tekemään sellaisia ihmeitä!»

15 Others were saying, “He is Elijah,” and still others, “He is a prophet, like one of the prophets of old.”

15 Toiset taas ajattelivat Jeesuksen olevan muinainen profeetta Elia, joka olisi palannut maailmaan. Jotkut väittivät että hän oli uusi profeetta, samanlainen kuin entisaikojen suurmiehet.

16 But when Herod heard this, he said, “John, whom I beheaded, has risen from the dead!”

16 »Ei», Herodes sanoi, »se on Johannes, jonka minä mestautin – hän on noussut kuolleista.»

17 For Herod himself had ordered that John be arrested and bound and imprisoned, on account of his brother Philip’s wife Herodias, whom Herod had married.

17–18 Herodes oli näet lähettänyt sotilaat pidättämään ja vangitsemaan Johanneksen, koska hän muistutti jatkuvasti kuningasta siitä, että tämä oli tehnyt väärin ottaessaan vaimokseen Herodiaan, veljensä Filippuksen vaimon.

18 For John had been telling Herod, “It is not lawful for you to have your brother’s wife!”

19 So Herodias held a grudge against John and wanted to kill him. But she had been unable,

19 Herodias halusi kostaa ja surmauttaa Johanneksen, mutta ilman Herodeksen suostumusta hänellä ei ollut valtaa tehdä sitä.

20 because Herod feared John and protected him, knowing that he was a righteous and holy man. When he heard John’s words, he was greatly perplexed; yet he listened to him gladly.

20 Herodes puolestaan kunnioitti Johannesta hyvänä ja pyhänä miehenä ja piti sen vuoksi tätä suojeluksessaan. Joka kerta puhuessaan Johanneksen kanssa Herodes tuli rauhattomaksi, mutta kuunteli Johannesta kuitenkin mielellään.

21 On Herod’s birthday, her opportunity arose. Herod held a banquet for his nobles and military commanders and the leading men of Galilee.

21 Lopulta Herodiaan tilaisuus tuli. Oli Herodeksen syntymäpäivä, ja hän piti juhlat palatsinsa työntekijöille, armeijan upseereille ja Galilean johtaville kansalaisille.

22 When the daughter of Herodias came and danced, she pleased Herod and his guests, and the king said to the girl, “Ask me for whatever you wish, and I will give it to you.”

22–23 Herodiaan tytär esitti heille tanssia, joka miellytti kovasti katselijoita. »Saat pyytää, mitä ikinä tahdot», kuningas lupasi, »ja minä annan sen sinulle – vaikka puolet valtakuntaani.»

23 And he swore to her, “Whatever you ask of me, I will give you, up to half my kingdom!”

24 Then she went out and asked her mother, “What should I request?” And her mother answered, “The head of John the Baptist.”

24 Tyttö lähti kysymään äidiltään, mitä pyytäisi. Tämä sanoi: »Pyydä Johannes Kastajan päätä.»

25 At once the girl hurried back to the king with her request: “I want you to give me the head of John the Baptist on a platter immediately.”

25 Tytär palasi kiireesti kuninkaan luo ja sanoi: »Minä haluan Johannes Kastajan pään – nyt heti – tarjottimella!»

26 The king was consumed with sorrow, but because of his oaths and his guests, he did not want to refuse her.

26 Kuninkaan kasvot synkkenivät, mutta hän ei voinut rikkoa lupaustaan vieraiden nähden.

27 So without delay, the king commanded that John’s head be brought in. He sent an executioner, who went and beheaded him in the prison.

27 Hän lähetti siis yhden henkivartijansa lyömään Johannes Kastajalta pään poikki ja tuomaan sen tytölle.

28 The man brought John’s head on a platter and presented it to the girl, who gave it to her mother.

28 Sotilas mestasi Johanneksen vankilassa, toi hänen päänsä tarjottimella ja antoi sen tytölle. Tämä vei sen äidilleen.

29 When John’s disciples heard about this, they came and took his body and placed it in a tomb.

29 Kun Johanneksen oppilaat kuulivat, mitä oli tapahtunut, he tulivat hakemaan hänen ruumiinsa ja hautasivat sen erääseen hautakammioon.

30 Meanwhile, the apostles gathered around Jesus and brought Him news of all they had done and taught.

30 Jeesuksen oppilaat palasivat matkalta ja kertoivat hänelle, mitä olivat tehneet ja puhuneet ihmisille, joiden kodeissa olivat käyneet.

31 And He said to them, “Come with Me privately to a solitary place, and let us rest for a while.” For many people were coming and going, and they did not even have time to eat.

31 Jeesus ehdotti silloin: »Mennään hetkeksi lepäämään – pois ihmisten joukosta.» Heidän luonaan kävi näet niin paljon ihmisiä, että heillä oli tuskin aikaa syödäkään.

32 So they went away in a boat by themselves to a solitary place.

32 He lähtivät veneellä rauhallisempaan paikkaan.

33 But many people saw them leaving and recognized them. They ran together on foot from all the towns and arrived before them.

33 Moni näki kuitenkin heidän lähtönsä ja juoksi jo edeltäpäin rantaa pitkin sinne, missä he vetivät venettä maihin.

34 When Jesus stepped ashore and saw a large crowd, He had compassion on them, because they were like sheep without a shepherd. And He began to teach them many things.

34 Niinpä siellä oli jo tavanomainen kansanpaljous odottamassa, kun Jeesus nousi veneestä. Hänen tuli sääli kokoon tulleita, sillä he olivat kuin lampaat ilman paimenta, ja hän rupesi opettamaan ja neuvomaan heitä.

35 By now the hour was already late. So the disciples came to Jesus and said, “This is a desolate place, and the hour is already late.

35–36 Illansuussa oppilaat tulivat Jeesuksen luo ja sanoivat: »Käske ihmisten mennä läheisiin kyliin ja maalaistaloihin ostamaan itselleen syötävää, sillä täällähän ei ole ruokaa, ja alkaa jo olla myöhä.»

36 Dismiss the crowd so they can go to the surrounding countryside and villages and buy themselves something to eat.”

37 But Jesus told them, “You give them something to eat.” They asked Him, “Should we go out and spend two hundred denarii to give all of them bread to eat?”

37 Mutta Jeesus sanoikin: »Antakaa te heille syötävää.» »Miten me sitä saisimme?» Oppilaat kysyivät. »Tällaisen joukon ruokkimiseen tarvittaisiin kokonainen omaisuus!»

38 “Go and see how many loaves you have,” He told them. And after checking, they said, “Five—and two fish.”

38 »Kuinka paljon ruokaa meillä on?» Jeesus kysyi. »Menkää ottamaan selvää.» Oppilaat tulivat ilmoittamaan, että tarjolla oli viisi leipää ja kaksi kalaa.

39 Then Jesus directed them to have the people sit in groups on the green grass.

39 Jeesus kehotti silloin väkijoukkoa istumaan,

40 So they sat down in groups of hundreds and fifties.

40 ja pian kaikki istuivat vihreässä ruohikossa viidenkymmenen ja sadan hengen ryhmissä.

41 Taking the five loaves and the two fish and looking up to heaven, Jesus spoke a blessing and broke the loaves. Then He gave them to His disciples to set before the people. And He divided the two fish among them all.

41 Hän otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa ja kiitti ruuasta katse kohotettuna taivasta kohti. Taitettuaan leivät palasiksi hän antoi kullekin oppilaalleen vähän leipää ja kalaa jaettavaksi ihmisille.

42 They all ate and were satisfied,

42 Ja tuo joukko söi, kunnes tuli kylläiseksi!

43 and the disciples picked up twelve basketfuls of broken pieces of bread and fish.

43–44 Aterialla oli noin viisituhatta miestä, ja myöhemmin ruohikosta koottiin kaksitoista korillista ruuantähteitä.

44 And there were five thousand men who had eaten the loaves.

45 Immediately Jesus made His disciples get into the boat and go on ahead of Him to Bethsaida, while He dismissed the crowd.

45 Heti tämän jälkeen Jeesus kehotti oppilaitaan lähtemään veneellä järven yli Beetsaidaan, jonne hän tulisi myöhemmin. Itse hän jäi hyvästelemään kansanjoukkoa ja lähettämään sen kotimatkalle.

46 After bidding them farewell, He went up on the mountain to pray.

46 Sitten hän meni vuorille rukoilemaan.

47 When evening came, the boat was in the middle of the sea, and Jesus was alone on land.

47 Illalla, kun Jeesuksen oppilaat olivat veneessä keskellä järvenselkää ja Jeesus oli yksin maissa,

48 He could see that the disciples were straining to row, because the wind was against them. About the fourth watch of the night, Jesus went out to them, walking on the sea. He intended to pass by them,

48 hän näki heidän olevan vaikeuksissa. He taistelivat tuulta ja aallokkoa vastaan ja saivat soutaa kaikin voimin. Aamuyöllä Jeesus tuli heidän luokseen kävellen veden pintaa pitkin.

49 but when they saw Him walking on the sea, they cried out, thinking He was a ghost—

49 Kun he näkivät veneen ohi kävelevän hahmon, he huusivat pelosta, koska luulivat näkevänsä aaveen.

50 for they all saw Him and were terrified. But Jesus spoke up at once: “Take courage! It is I. Do not be afraid.”

50 Jokainen veneessä olija näki hänet. Heti he kuulivat myös hänen rauhoittavan äänensä: »Ei tässä ole mitään hätää. Minähän se olen – älkää pelätkö.»

51 Then He climbed into the boat with them, and the wind died down. And the disciples were utterly astounded,

51 Sitten hän nousi veneeseen, ja tuuli tyyntyi. Miehet istuivat siinä sanattomina kykenemättä tajuamaan, mitä oli tapahtunut.

52 for they had not understood about the loaves, but their hearts had been hardened.

52 He eivät näet vieläkään käsittäneet, kuka hän todella oli – eivät edes edellisen illan ihmeen jälkeen. Niin ymmärtämättömiä he olivat.

53 When they had crossed over, they landed at Gennesaret and moored the boat.

53 He tulivat järven toiselle rannalle, Genesaretiin, kiinnittivät veneen

54 As soon as they got out of the boat, the people recognized Jesus

54 ja nousivat maihin. Siellä olevat ihmiset tunsivat heti Jeesuksen

55 and ran through that whole region, carrying the sick on mats to wherever they heard He was.

55 ja kiirehtivät levittämään uutista Jeesuksen tulosta. Kohta kannettiin hänen luokseen sairaita matoilla ja paareilla.

56 And wherever He went—villages and towns and countrysides—they laid the sick in the marketplaces and begged Him just to let them touch the fringe of His cloak. And all who touched Him were healed.

56 Missä hän kulkikin – kylissä, kaupungeissa ja maaseudulla – ihmiset toivat sairaita toreille ja kaduille ja pyysivät, että hän sallisi heidän koskettaa edes hänen vaatteidensa reunusta. Ja kaikki, jotka koskettivat häntä, tulivat terveiksi.