Luke 20

1 One day as Jesus was teaching the people in the temple courts and proclaiming the gospel, the chief priests and scribes, together with the elders, came up to Him.

1 Jeesus oli taas eräänä päivänä temppelissä opettamassa ja julistamassa hyvää uutista. Ylipappeja, lainopettajia ja muita kansan johtomiehiä tuli silloin kuulustelemaan häntä.

2 “Tell us,” they said, “by what authority are You doing these things, and who gave You this authority?”

2 He vaativat häntä selittämään, millä valtuudella hän oli ajanut kauppiaat temppelistä.

3 “I will also ask you a question,” Jesus replied. “Tell Me:

3 »Teen teille kysymyksen ennen kuin vastaan itse», Jeesus sanoi.

4 John’s baptism—was it from heaven, or from men?”

4 »Saiko Johannes valtuudet kastaa Jumalalta vai ihmisiltä?»

5 They deliberated among themselves and said, “If we say, ‘From heaven,’ He will ask, ‘Why did you not believe him?’

5 He pohtivat asiaa keskenään: »Jos sanomme, että Johanneksen sanoma oli taivaasta, hän kysyy, miksi sitten emme uskoneet siihen.

6 But if we say, ‘From men,’ all the people will stone us, for they are convinced that John was a prophet.”

6 Jos taas sanomme, että Jumala ei lähettänyt Johannesta, kansa käy kimppuumme. Se kun uskoo vakaasti, että Johannes oli profeetta.»

7 So they answered that they did not know where it was from.

7 Lopulta he vastasivat: »Emme tiedä.»

8 And Jesus replied, “Neither will I tell you by what authority I am doing these things.”

8 Jeesus puolestaan sanoi: »En minäkään sitten vastaa kysymykseenne.»

9 Then He proceeded to tell the people this parable: “A man planted a vineyard, rented it out to some tenants, and went away for a long time.

9 Hän alkoi taas puhua ihmisjoukolle. Se sai kuulla tällaisen vertauksen: »Mies istutti viinitarhan, vuokrasi sen viininviljelijöille ja matkusti itse useiksi vuosiksi ulkomaille.

10 At harvest time, he sent a servant to the tenants to collect his share of the fruit of the vineyard. But the tenants beat the servant and sent him away empty-handed.

10 Viininkorjuuaikaan hän lähetti yhden miehistään maatilalle hakemaan osaa sadosta. Mutta vuokraajat pahoinpitelivät miehen, ja hän joutui lähtemään tyhjin käsin pois.

11 So he sent another servant, but they beat him and treated him shamefully, sending him away empty-handed.

11 Omistaja lähetti toisen miehen, mutta hänelle kävi yhtä huonosti.

12 Then he sent a third, but they wounded him and threw him out.

12 Vielä kolmaskin mies yritti suorittaa tehtävän: myös hänet hakattiin.

13 ‘What shall I do?’ asked the owner of the vineyard. ‘I will send my beloved son. Perhaps they will respect him.’

13 ’Mitä minä nyt teen?’ omistaja mietti. Sitten hän keksi.’Lähetän sinne oman rakkaan poikani. Häntä he nyt sentään kunnioittavat.’

14 But when the tenants saw the son, they discussed it among themselves and said, ‘This is the heir. Let us kill him, and the inheritance will be ours.’

14 Kun vuokraajat näkivät pojan, he sanoivat:’Hän perii tilan isänsä kuoltua. Mutta nyt on meidän tilaisuutemme! Tapetaan poika, niin maa on meidän.’

15 So they threw him out of the vineyard and killed him. What then will the owner of the vineyard do to them?

15 He raahasivat omistajan pojan viinitarhan ulkopuolelle ja tappoivat hänet. Mitä luulette omistajan tekevän?

16 He will come and kill those tenants and give the vineyard to others.” And when the people heard this, they said, “May such a thing never happen!”

16 Minä sanon sen teille: hän tulee, tuhoaa entiset vuokraajat ja vuokraa viinitarhan muille.» Kuuntelijat väittivät vastaan: »Ei sellaista voi tapahtua.»

17 But Jesus looked directly at them and said, “Then what is the meaning of that which is written: ‘The stone the builders rejected has become the cornerstone’?

17 Jeesus vilkaisi heihin ja kysyi: »Mitä Raamattu sitten tarkoittaa sanoessaan, että rakentajien hylkäämästä kivestä tulee kulmakivi?»

18 Everyone who falls on this stone will be broken to pieces, but he on whom it falls will be crushed.”

18 Ja hän jatkoi: »Jokainen, joka kompastuu tuohon kiveen, ruhjoutuu. Ne, joiden päälle kivi kaatuu, murskautuvat.»

19 When the scribes and chief priests realized that Jesus had spoken this parable against them, they sought to arrest Him that very hour. But they were afraid of the people.

19 Kun ylipapit ja muut kansan uskonnolliset johtajat kuulivat hänen kertomuksensa, he olisivat halunneet saada Jeesuksen heti vangituksi, sillä he tajusivat pahojen viininviljelijöiden tarkoittavan juuri heitä. Levottomuuksia peläten he eivät tahtoneet itse pidättää Jeesusta, vaan yrittivät saada hänet sanomaan jotain sellaista, josta Rooman maaherra saisi aiheen pidätykseen.

20 So they watched Him closely and sent spies who pretended to be sincere. They were hoping to catch Him in His words in order to hand Him over to the rule and authority of the governor.

20 He lähettivät Jeesuksen luo tarkkailijoitaan, jotka kysyivät muka vilpittömästi:

21 “Teacher,” they inquired, “we know that You speak and teach correctly. You show no partiality but teach the way of God in accordance with the truth.

21 »Tiedämme, että opetuksesi on aina oikeaa etkä anna minkään horjuttaa itseäsi. Sinä opetat niin kuin Jumala tahtoo.

22 Is it lawful for us to pay taxes to Caesar or not?”

22 Sano meille, onko oikein maksaa veroja Rooman hallitukselle?»

23 But Jesus saw through their duplicity and said to them,

23 Jeesus näki heidän lävitseen ja sanoi:

24 “Show Me a denarius. Whose image and inscription are on it?” “Caesar’s,” they answered.

24 »Näyttäkää minulle kolikko. Kenen kuva ja nimi siinä on?» He vastasivat: »Rooman keisarin.»

25 So Jesus told them, “Give to Caesar what is Caesar’s, and to God what is God’s.”

25 Hän sanoi: »Antakaa keisarille kaikki, mikä hänelle kuuluu, ja myös Jumalalle kaikki, mikä hänelle kuuluu.»

26 And they were unable to trap Him in His words before the people. And amazed at His answer, they fell silent.

26 He eivät siis onnistuneet saamaan häntä ansaan väkijoukon edessä, ja ihmetellen Jeesuksen vastausta he vaikenivat.

27 Then some of the Sadducees, who say there is no resurrection, came to question Him.

27–28 Muutama saddukeusten puolueen jäsen tuli sitten esittämään hänelle asiaansa. Saddukeuksethan eivät uskoneet kuolleiden ylösnousemukseen. He sanoivat hänelle: »Mooseksen laissa määrätään, että jos mies kuolee lapsettomana, hänen veljensä on mentävä naimisiin lesken kanssa ja yhteiset lapset tulevat kuolleen miehen nimiin.

28 “Teacher,” they said, “Moses wrote for us that if a man’s brother dies and leaves a wife but no children, the man is to marry his brother’s widow and raise up offspring for him.

29 Now there were seven brothers. The first one married a wife but died childless.

29 Kuulimme perheestä, jossa oli seitsemän poikaa. Vanhin meni naimisiin ja kuoli lapsettomana.

30 Then the second

30 Hänen veljensä solmi avioliiton lesken kanssa mutta kuoli myös ilman perillistä.

31 and the third married the widow, and in the same way all seven died, leaving no children.

31 Kaikille veljeksille kävi samalla tavalla.

32 And last of all, the woman died.

32 Lopulta vaimokin kuoli.

33 So then, in the resurrection, whose wife will she be? For all seven were married to her.”

33 Olemme nyt ymmällä: kenen vaimo hänestä tulee kuoleman jälkeisessä elämässä, kun hän ehti olla kaikkien näiden veljesten kanssa naimisissa!»

34 Jesus answered, “The sons of this age marry and are given in marriage.

34–35 Jeesus vastasi: »Avioliittoja solmitaan vain täällä maan päällä. Ne, jotka pääsevät kuoleman jälkeen ikuiseen elämään, eivät enää mene siellä naimisiin.

35 But those who are considered worthy to share in the age to come and in the resurrection from the dead will neither marry nor be given in marriage.

36 In fact, they can no longer die, because they are like the angels. And since they are sons of the resurrection, they are sons of God.

36 He eivät myöskään enää kuole. Tässä suhteessa he ovat kuin enkeleitä. He ovat Jumalan lapsia, sillä he ovat heränneet kuoltuaan uuteen elämään.

37 Even Moses demonstrates that the dead are raised, in the passage about the burning bush. For he calls the Lord ‘the God of Abraham, the God of Isaac, and the God of Jacob.’

37–38 Itse asiassa te kysytte, onko ylösnousemusta. Ylösnousemuksesta todistavat jopa Mooseksen kertomukset. Kuvaillessaan, miten Jumala ilmestyi hänelle palavassa pensaassa, hän nimittää tätä’Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalaksi’. Koska hän sanoo, että Herra on jonkun Jumala, hän tarkoittaa, että tuo henkilö on elossa eikä kuollut. Jumalan näkökulmasta katsoen kaikki ihmiset ovat elossa.»

38 He is not the God of the dead, but of the living, for to Him all are alive.”

39 Some of the scribes answered, “Teacher, You have spoken well!”

39 »Hyvin sanottu!» totesivat paikalla olleet lainopettajat.

40 And they did not dare to question Him any further.

40 Kysymykset tyrehtyivät siihen.

41 Then Jesus declared, “How can it be said that the Christ is the Son of David?

41 Jeesus kysyi nyt vuorostaan heiltä: »Miksi Kristusta sanotaan Daavidin jälkeläiseksi?

42 For David himself says in the book of Psalms: ‘The Lord said to my Lord, “Sit at My right hand

42–43 Daavidhan kirjoitti itse psalmeissaan:’Jumala sanoi Messiaalle, minun Herralleni: Istu oikealle puolelleni, kunnes alistan vihollisesi jalkojesi alle.’

43 until I make Your enemies a footstool for Your feet.”’

44 Thus David calls Him ‘Lord.’ So how can He be David’s son?”

44 Miten Messias voi olla sekä Daavidin poika että hänen Jumalansa?»

45 In the hearing of all the people, Jesus said to His disciples,

45 Sitten hän sanoi oppilailleen kaikkien kuullen:

46 “Beware of the scribes. They like to walk around in long robes, and they love the greetings in the marketplaces, the chief seats in the synagogues, and the places of honor at banquets.

46 »Varokaa noita oppineita, jotka mielellään kulkevat hienoissa viitoissa ja haluavat, että ihmiset kumartelisivat heille kaduilla. He rakastavat kunniapaikkoja synagogissa ja juhlissa.

47 They defraud widows of their houses, and for a show make lengthy prayers. These men will receive greater condemnation.”

47 He rukoilevat pitkään ja näennäisen hartaina, mutta havittelevat kuitenkin leskien omaisuutta. Siksi heidän osakseen tulee Jumalan ankarin tuomio.»